Ikimuistoinen konsertti aikamme parhaan tenorin kanssa
Varaslähtö Turun Musiikkijuhlille,
Turun konserttitalo, 11.7.2014
Aikamme ykköstenorin ensimmäinen konsertti Suomessa oli Tapaus. Jonas Kaufmannin (s. 10.7.1969) ensiesiintymistä Suomessa on odotettu vuosia ja nyt se viimeinkin tapahtui. Heinäkuinen perjantai-ilta oli kerännyt Turkuun täyden salin - yli tuhat henkeä- kuuntelemaan aikamme kuuluisinta - ja parasta - tenoria hänen uransa huippuvaiheessa. Superlatiiveja viljellään nykyisin klassisessa musiikissa ja muuallakin surutta, mutta tällä kertaa odotuksille oli perusteita. Moni tuntee Kaufmannin levytysten, videotaltiointien ja esimerkiksi Metropolitanin streamattujen näytösten kautta, mutta nyt oli lopulta tilaisuus kuulla häntä luonnossa.
Onnittelut Topi Lehtipuulle ja Turun Musiikkijuhlille, jotka saivat näin uuden sulan hattuunsa. Ennakko-odotuksissa tuli mieleeni, että tilaisuudessa on jotain samanlaista kuin aikanaan Jussi Björlingin esiintyessä vanhassa Messuhallissa vuonna 1955. Tästä voisi tulla oopperamusiikin ystävien sukupolvikokemus, jota muistellaan vanhoilla päivillä. Ja mitä saimme? Ainutkertaisen illan, jossa mestaritenori näytti osaamisensa koko skaalan aliarvioimatta missään vaiheessa yleisöään.
Konsertin ohjelma oli suunniteltu erinomaisesti pienintä yksityiskohtaa myöten niin, että se esitteli Kaufmannin taiteen koko sen tämänhetkisessä laajuudessa. Aarioiden väliin oli sijoitettu alku- ja välisoittoja samoista oopperoista kuin valitut aariat. Näin yleisö pystyi virittäytymään kunnolla kuhunkin timanttiin.
Kaufmannin tukena oli laajennettu Jyväskylä Sinfonia, jota johti Jochen Rieder. Orkesteri, jonka ylikapellimestarina toimii Ville Matvejeff, yllätti iloisesti, sillä usein tällaisissa tähtikonserteissa orkesterille jää täydentäjän rooli hittiputken jatkumista odotellessa. Näin ei käynyt tällä kertaa, vaan orkesteri viritti tunnelmaa tehokkaasti. Ainoastaan Beethovenin Egmont-alkusoitto soi kovahkosti ja siihen olisi kaivannut enemmän lämpöä. Arvioon tosin vaikuttavat itse päätapahtumaan kohdistuneet odotukset sekä Turun musiikkitalon kovahko akustiikka, joka muutoin ei illan aikana haitannut. Lohengrinin 1. ensimmäisen näytöksen alkusoitto olisi kenties voinut soida vieläkin puhtaammin ja kauniimmin, mutta nämä olivat vain vähäpätöisiä reunahuomautuksia täydellisessä illassa.
Kaufmann aloitti ohjelmannsa varmalla valinnalla laulamalla Cavaradossin aarian "Recondita armonia" Puccinin Toscan ensimmäisestä näytöksestä. Tämän jälkeen yleisö söi hänen kädestään koko loppuillan. Draaman kaareen sopi hyvin, että ensimmäisenä ylimääräisenä kuultiin Cavaradossin toinen aaria "E lucevan di stelle".
Ohjelma oli suunniteltu kokonaisuutena niin, että se toi esille Kaufmannin monipuolisuuden. Ensimmäinen puoliaiaka oli omistettu italialaiselle oopperalle Puccinin lisäksi Andrea Chenierin aaria "Improviso" Umberto Giordanin oopperasta Andrea Chenier sekä Don Alvaron aaria Giuseppe Verdin Kohtalon voimasta ja päätteeksi Canion aaria "Vest la giuppa" Ruggiero Leoncavallon Pajatsosta. Näissä Kaufmann näytti taitonsa italialaisessa ohjelmistossa ja teosten parissa, joissa hän on ollut ja tulee esiintymään lähiaikoina. Erityisesti Kaufmannin elätyminen Don Alvaron rooliin teki syvän vaikutuksen. Kaiken kaikkiaan on hämmästyttävää, miten Kuafmann pystyy ttulkitsemaan ja eläytymään esittämiinsä hahmoihin näinkin pienten katkemien kautta ilman että syntyisi vähäistäkään vaikutelmaa siitä, että hän vain esittelisi ainutkertaista tekniikkaansa ja äänimateriaaliaan. Saati läpijuostusta hittikokoelmasta.
Väliajan jälkeen kuultiin Kaufmannia ranskalaisen ja saksalaisen ohjelmiston parissa. Don Josén Kukkaisaarian jälkeen (Georges Bizet´n Carmenista) kuultiin Rodrigon aaria "O Soverain, o juge, o pere" Jules Massenet'n oopperasta Le Cid. Kaufmann esitti lehtitietojen perusteella aarian ensimmäistä kertaa konsertissa. Olen itse nähnyt Le Cidin Washingtonissa nimiosassa Placido Domingo ja täytyy sanoa, että Kaufmannin tulkinta pyyhki muististani Domingon esityksen.
Ylipäätään täytyy ihailla Kaufmannin ääntämystä ja tyylitajua niin ranskalaisessa kuin italaisesssa ohjelmistossa. Tavallaan on vahinko, että hän ei laula venäjän- tai tsekinkielistä ohjelmistoa. Esimerkiksi Herman ja Lenski sopisivat hänelle hyvin. Mutta kolmen pääkielialueen ohjelmistossa on kyllä riittävästi valinnanvaraa.
Itse olen olen pitänyt Kaufmannia ennen kaikkea aikamme parhaana Wagner-tenorina. Hänen monipuolisuuttaan kuvaa parhaiten se, että hän pystyy laulamaan samaan aikaan niin Wagneria (jopa Wesendonck-laulut) kuin liediä (esimerkkinä tuore Winterreise-levy). Turussa varsinaisen
ohjelman päätösnumerona oli Lohengrinin "In fernem Land", josta muodostui illan unohtumattomin elämys. Siinä kävi myös parhaiten ilmi Kaufmannin käsittämätön kyky siirtyä upeasta pianissimosta täyteen forteen. Äänestä kuului myös se baritonaalinen sävy, joka lupaa hyvää Wagner-rooleille tulevaisuudessa. Wagner-osuus olisi voinut olla laajempikin, ja hieman vitsaillen toivoin, että ylimääräiset olisi aloittanut Walhterin "Preislied" Mestarilaulajista.
Mutta Kaufmann sulki ympyrän Puccinilla laulamalla ensin Cavaradossin toisen aarian ja sen jälkeen Des Grieux'n aarian "Donna nion vidi mai" Manon Lescaut'n ensimmäisestä näytöksestä. Tämä sopi erinomaisen hyvin, sillä saapuihan hän Suomeen Lontoosta, jossa hän lauloi viimeiset kaksi viikkoa kyseistä teosta yhdessä Kristine Opolais'n kanssa.
Saksankielisen osuuden täydensivät kaksi operettisävelmää ensimmäisenä Richard Tauberin "Du bist ide Welt für mich" operetista Der singende Traum ja toisena - odotetusti ja itseoikeutetusti - Franz Lehárin "Dein ist mein ganzes Hertz" operetista Hymyn maa.
Turun musiikkijuhlille pisteet myös siitä, että Jonas Kaufmann saatiin signeeraustilaisuuteen konsertin jälkeen. Erinomainen osoitus tähden ammattietiikasta sekä musiikkijuhlien yleisöä arvostavasta otteesta. Koko ilta osoitti, että Jonas Kaufmann ja muut esiintyjät nauttivat silminnähden illasta.
Ja yleisölle konsertti jää ikuisiksi ajoiksi muistoihin.
★★★★★
Jonas Kaufmann. Varaslähtö. Turun Musiikkijuhlat. Turun konserttitalo 11.7.2014.
