Chantal Joffen näyttely The Hard Winter

Galerie Forsblom 30.8-22.9.2013

Chantal Joffe on englantilainen taiteilija, joka nousi pinnalle 2000-luvulla saaden mm. arvostetun Royal Academy of Arts'n myöntämän Charles Wollaston -palkinnon vuonna 2006. Hänen teoksensa ovat suuria, jopa kolmemetrisiä kankaita, joiden malleina on useimmiten naiset ja lapset. Joffe on ennen kaikkea muotokuvamaalaria, joka kuvaa tavallisia ihmisiä puutteineen ja joiden rosoisia piirteitä hänen maalaustyylinsä vielä korostaa. Hänen töitään on esillä säännöllisesti mm. Saatchin ja Victoria Miron gallerioissa.

Joffen syyskuussa pidetty näyttely oli ensimmäinen pohjoismaissa ja täytti Galerie Forsblomin pääsalin sekä studion, jossa oli esillä sarja Joffen paperikollaaseja. Yhteensä reilu 30 maalauksen kokoelma antaa hyvän läpileikkauksen Joffen teemoista ja maalaamistavasta. Joffen maalauksien pohjalla on usein valokuva, jonka hän jalostaa omiin tavoitteisiinsa sopiviksi.

The Hard Winter -sarjan maalauksissa on useita naismuotokuvia, joissa taiteilija kuvaa kohteensa jopa hyperrealistiseen tyyliinsä. Näissä muotokuvissa ei ole mitään sievistelevää tai kaunistelua, vaan mallit ovat niissä läsnä kaikkine rujoine piirteineen. Pääosa malleista on elämää nähneitä usein keski-ikäisiä tavallisia naisia. Armottomin Joffe on maalatessaan omakuviaan. Näyttely koostuu sekä alastonkuvista että ihmisistä arkitoimissaan. Joffen maalaukset on tehty laajoilla ja osin summittaisilta näyttävillä pensselinvedoilla, jotka antavat töistä yksinkertaisen ja jopa lapsellisen vaikutelman. Jopa röyhkeiltä vaikuttavat työt on kuitenkin tehty sellaisella ammattitaidolla, että ne jättävät auttamatta katsojaan jäljen, jossa niiden provokatiivinen ja jopa uhkaava tunnelma on selvästi aistittavissa. Laajoilla pensselinvedoilla tehdyt isot kankaat ja kasvojen ja silmien mittasuhteet tuovat mieleen jopa Picasson naiskasvot kuitenkin selvästi 2000-luvulle päivitettyinä.

Lukuisten alastonkuvien ja poseerauskuvien (Brunette by the Sea ja Brunette with Clouds) ohella näyttelyn kiinnostavimpia teoksia ovat Sally in the Fishnets (yllä) sekä näyttelyn nimikkoteos The Hard Winter, jossa äiti ja tytär istuvat talven sekä ulkoista että sosiaalista kylmyyttä potien. Joffen omakuva sohvalla (Self-Portrait Naked on New Blue Sofa, alinna) osoittaa sekä maalarin taituruuden tehdä modernia muotokuvaa, mutta myös sen ettei sievistelylle jää hänen töissään tilaa. Mutta lopputulos on innostavaa modernia maalaustaidetta.

Tiina Heiskan näyttely "Lampi"

Galleria Ama 7.9-29.9.2013

Tiina Heiskan näyttely Galleria Amassa käsittää 16 maalausta hänen tänä vuonna maalaamastaan sarjasta Lampi. Heiskan taiteelle on ollut tyypillistä naiseuden ja seksuaalisuuden kuvaaminen hyvin persoonallisella ja omakohtaisella tavalla. Hän käyttää maalaustensa lähtökohtana valokuvia, jotka on otettu todellisissa tiloissa. Maalausprosessin aikana nämä tilat muuttuvat moniulotteiseksi sielunmaisemiksi. Heiskan käyttää maalauksissaan usein peilikuvia tai vedestä syntyviä heijastumia, jotka monistavat ja vääristävät tilavaikutelman ja jotka saavat henkilöhahmot kahdentumaan tai moninkertaistumaan. Katsojan tehtäväksi jää tilojen muodon ja henkilöiden tilallinen hahmottaminen ja oma suhtautuminen niihin.

Heiskan uudet maalaukset poikkevat aiemmista siinä, että kun kohteena on ennen aikuinen nainen on keskipisteenä nyt nuori tyttö. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sisätilat ovat vaihtuneet luonnonamisemaksi - sarjan nimen mukaisesti metsälammeksi. Vaikka pohjana on edelleen valokuva, maalausprosessin kautta se muuttuu mielikuvitusmaisemaksi - kuin joutsenlammeksi, jolle tapahtumat sijoittuvat. Peilien ja veden aiheuttamien kuvajaisten avulla maalauksiin syntyy monitulkintaisia pirstaloituneita ja niiden kautta unenomainen ilmapiiri.

Vaikka kaikissa töissä on henkilöhahmoja, jotka jopa osin siirtyvät maalauksesta ja teossarjasta toiseen, huomio kiinnittyy ennen kaikkea maalausten kokonaistunnelmaan. Maalausten taustalla olevat kertomukset ja niiden sadunomaisuus suodattuvat katsojan päässä mielenmaiseman ja katsojan alitajunnan kuviksi. Kaiken pohjana on luonnollisesta Heiskan taidokas maalaustekniikka. Kyseessä ovat ennen kaikkea maalaukset, joista voi nauttia niin halutessaan puhtaana maalaustaiteena etenkin kun abstraktisuus on uudessa sarjassa lisääntynyt.

Erityisen onnistuneita ovat nuoria naisia ja tyttöjä tylli- tai juhlapuvuissa kuvaavat teokset. Niissä tytöt ovat  kävelyllä usvaisessa metsässä saapuen pienelle lammelle. Veden ja heijastavien pintojen merkitys on tärkeä sekä maalausten komposiolle että niiden tunnelmalle. Ballerinanoloinen tyttö kahlaamassa metsälammella herättää unenkaltaisen tunnelman, jota korostaa henkilöhahmon kahdentuminen tai moninkertaistuminen heijastusten kautta.

Metsälammen luonnonmaisemaan sijoittuvien töiden rinnalla hyvä esimerkki Heiskan maalaustyylin toimivuudesta on se, miten hän muuttaa tavallisen olohuonenäkymän peiliheijastumien ja ekspressiivisen maalaustekniikkansa avulla Liisan ihmemaaksi.

Kokonaisuutena Heiskan maalaukset ovat muuttuneet entistä abstraktimmeiksi. Niissä on edelleen aina mukana ihmishahmo tai hahmoja, mutta niiden merkitys on muuttunut pienemmäksi jääden usein viitteelliseksi tai valoenkelin kaltaiseksi aaveeksi. Samalla teosten puhuttelevuus maalauksina on kasvanut. Tämä tulee korostetusti esille nyt nähtävillä olevassa Lampi-sarjassa, jota näyttelyn onnistunut ripustus tukee.



Lotta Ingmanin näyttely "New Paintings"

TM-Galleria 11.9-29.9.2013

Lotta Ingman kuuluu maamme kiinnostavimpiin nuoriin maalareihin. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2011. Hänen personnallinen maalaustyylinsä herätti mielenkiintoa jo hänen ensimmäisessä yksityisnäyttelyssään Kuvataideakatemian galleriassa vuonna 2008 sekä lopputyönäyttelyssä Kuvan kevät vuonna 2010. Hänellä on ollut lisäksi aiemmin yksityisnäyttely muun muassa Galerie Forsblomilla.

Näistä ajoista hänen tekniikkansa on edelleen kehittynyt ja kypsynyt samalla, kun maalausten koot  ovat kasvaneet. Isompi koko antaa väreille ja pensselinvedoille enemmäm tilaa ja näyttävyyttä. Ingmanin uusi näyttely New paintings sopii erinomaisesti Taidemaalariliiton TM-gallerian. Gallerian täyttää sarja maalauksia, joita ilmava ripustus tukee. Ingman keskittyy tutkimaan värien merkitystä ilmaisumahdollisuuksia. Hän keskittyy maalauksen perusteisiin eli väriin ja muotoon. Maalaukset on nimetty käytettyjen värien perusteella. Sommittelun taustalla on geometrinen rakenne, jota toistuvat siveltimenvedot toteuttavat, mutta jonka spontaani, ekspressiivinen ja läpikuultava toteutus samalla kätkee.

Ingmanin tyylille on ominaista abstrakti muotokieli ja värin keskeinen merkitys. Hän käyttää tyypillisesti reippaita siveltimen vetoja, jotka näyttävät satunnaisilta, mutta ovat tarkkaan harkittuja. Muutamalla vedolla hän saa esille tavoittelemansa rakenteen. Uusissa maalauksissa väri on entistä läpikuultavampaa - jopa akvarellinomaista - ja tuo siten uuden elementin hänen teoksiinsa. Läpikuultava väri ja eräissä maalauksissa kuten Pourpre laventunut pensselin käyttö saavat maalausen pinnan väreilemään optisesti aivan uudella tavalla. Tuloksena on leikillistä ja värikylläistä maalaustaidetta. Ingman on ehdottomasti seuraamisen arvoinen taiteilija joka on löytänyt oman persoonallisen tyylinsä.