Antti Arkoma - Rakkaudesta

Galleria G - 8-26.1.2014

Lavastettuja tapahtumia ja rakkautta

Antti Arkoma: Danse Macabre, akryyli, 2013
















Antti Arkoma (s. 1961) on monipuolinen taiteilija, joka on kotonaan niin maalausten kuin veistoksien parissa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä säännöllisesti vuodesta 1989 mutta viime vuosima harvemmin Helsingissä. Hän on myös toiminut opettajana niin Kuvataideakatemiassa kuin Taideteollisessa korkeakoulussakin.

Antti Arkoma: Oman ylpeytensä kanssa, akryyli 2013.










Tämän kertainen näyttely Galleria G:ssä koostuu akryylimaalauksista ja veistoksista. Arkomalla on menossa laaja tuolien ympärille rakentuva veistosprojekti, josta on tähän näyttelyyn saatu mukaan vain muutama maistiainen. Rakkaus-nimisen näyttelyn kiinnostavimmat teokset ovat kuitenkin maalauksia, jotka voi jakaa kahteen ryhmään. Niistä suurikokoiset tilalliset maalaukset vievät päähuomion. Arkoman tilalliset maalaukset ovat mielikuvitusta ruokkivia kertomuksia, jotka tapahtuvat lavastusmaisissa sisä- ja ulkotiloissa. Luonnoliset - usein historialliset - puitteet muuttuvat Arkoman sielunmaisemiksi. Ne ovat myös teatraalisia ja tuovat mieleen Franco Zeffirellin ooppera- ja teatterilavastukset. Voisi hyvin aavistella, että niiden lähtökohtana ovat olleen taiteilijan kokemukset ja muistumat Italiasta hänen Grassinassa viettämiltään ajanjaksoilta. Ne ovat kuitenkin suodattuneet omintakeiseksi kuvakieleksi, jossa haamut, luurangot ja muut hamot tanssivat omia rakkauden ja kuoleman tanssejaan.

Antti Arkoma: Siinä me sitten pyörittiin, akryyli, 2013.















Arkoma on mielestäni parhaimmillaan ulkotiloihin sijoittuvissa töissä kuten Danse Macabre, jossa kuolema käy tanssiin pirun ja luurankojen kanssa öisellä piazzalla suihkulähteen ympärillä. Mustan ja harmaan sävyt ja rosoinen maalaustekniikka toimivat erinomaisesti myös maalauksessa Ja siinä me sitten pyörittiin, joka antaa oivan näytteen myös Arkoman huumorista. Maalauksessa kaksi palloa ottaa mittaa toisistaan aukiolle pystytetyssä nyrkkeilykehässä. Tummasävyisten maalausten sarjaa jatkaa myös uusin työ Joulu, joka mahdollisesti kuvaa suuntaa johon Arkoma on siirtymässä. Uusimmissa töissä tapahtumien määrä on vähentynyt ja maalauspintojen merkitys korostunut huumoria unostamatta - esimerkiksi Joulu-maalukseen kätkeytty joulua odottava eläinhahmo.

Antti Arkoma: Sinä ja minä, akryyli, 2013.

Ulkotilojen ohella Arkoma on taitava myös sisätilojen kuvaajana. Tässä näyttelyssä näitä palatsimaisia tiloja edustavat Roskia pinnalla sekä Oman ylpeytensä kanssa, jota voi pitää yhtenä avainteoksena taiteilijan tuotantoon. Arkoma saa samanaikaiseti tilan elämään sekä luotua siihen tapahtumia, jotka ilman läsnäolevia henkilöitäkin synnyttävät kertomuksia. Hän maalaa, hyvässä mielessä,  kulissaja ja kertomuksia maalauksen siitä kärsimättä.


Suurten teosten lisäksi näyttelyssä on mukana pienempiä töitä, joissa henkilö- ja eläinhahmot nousevat keskiöön. Näistä parhaita on Sinä ja minä. joka ehkä selvimmin kuvaa näyttelyn otsikkoa Rakkaudesta, kuitenkin avaten rakkauden monet kasvot. On mielenkiintoista nähdä, mihin tämän monipuolisen taiteilijan tie vie seuraavaksi.