Gogolia pankkikriisien Aleksilla
Nikolai Gogol, Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä: Kappan. Kent Sjöman, Kristofer Möller, Birthe Wingren, Sophia Heikkilä, Simon Häger ja Max Forsman. Kuva: Svenska teatern / Nicke von Weissenberg, 2014Nikolai Gogolin Päällysviitta (tai Päällystakki) on hänen kenties tunnetuin novellinsa, joka yhdessä romaanin Kuolleet sielut ja näytelmän Reviisori kanssa on luonut hänen maineensa venäläisen satiirin mestarina ja kansainvälisenä klassikkona. Siksi ei ole yllättävää, että novellista on tehty useita näyttämösovituksia, ainakin kuusi elokuvaa ja ooppera (Tauno Marttinen). Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä tekivät novellin pohjalta siihen suhteellisen löyhästi pohjautuvan näytelmäsovituksen vuonna 2009 Ryhmäteatterille, jota on sittemmin esitetty useissa maamme teattereissa. Päällysviitta oli ensimmäinen osa Leskisen ja Keski-Vähälän suomalaista työelämää kuvaavasta trilogiasta, jonka toinen osa on Euroopan taivaan alla ja kolmas Jatkuvaa kasvua.
Päällysviitta on nyt päätynyt Svenska teaternin näyttämölle nimellä Kappan. Ei ole kovin tavanomaista, että suomenkielisestä näytelmästä tehdään ruotsinkielinen versio, vaan normaalimpaa on ollut, että hyvin menestyneestä ruotsinkielisestä näytelmästä tehdään suomenkielinen versio. Näin esimerkiksi Lilla teaternilla on ollut tapana jo vuosikymmeniä. Itse näin Leskisen ja Keski-Vähälän Päällysviitan vasta nyt ensimmäistä kertaa, joten en pysty vertaamaan sitä Ryhmäteatterin versioon tai arvioimaan sitä, minkä verran uutta sisältöä teos on saanut uudessa tulemisessaan. Mitja Sirénin ruotsinnos ja ohjaus ovat päivittäneet tekstin 2010-luvulle ottaen mukaan Euroopan pankkikriisin ja talouslaman viimeaikaiset kuviot. Ohjaus ja ruotsinkielinen esitys linkittävät näytelmän myös suomeruotsalaisieen kulttuuriin Aleksanterinkadun ympäristössä. Mukana on myös mehukas kohtaus kulttuurien yhteentörmayksestä, kun tanskalaispankki DBB ostaa vanhan osuuspankkitaustaisen pankin.
Nikolai Gogol, Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä: Kappan. Kuva: Svenska teatern / Nicke von Weissenberg, 2014Päällysviitta toimii Svenskanin versiossa sekä komediana että satiirisena yhteiskuntakritiikkinä 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomesta ja kuvaa erinomaisesti etenkin työelämän muutoksia. Katsojien innostus näytelmään selittyy sillä, että siinä on paljon tyyppeja, jotka jokainen tunnistaa omalta työpaikaltaan. Samoin uuden teknologian, kirjoituskoneen, päätteiden ja tietokoneiden tulon muistaa jokaisen sen ajan elänyt. Mutta näytelmässä on satiirin alla koko ajan myös synkempi puolensa.
Näytelmä kertoo Gogolin novellin tavoin Akaki Akakijevitšistä, joka syntyy olympiavuonna 1952 ja on syntymästään saakka lähes puhumaton jo lapsesta saakka olemukselstaan perusvirkamies. Näytelmän muut keskeiset henkilöt ovat tyyppisuomalaisia: on pankinjohtaja Juhani, joka matkustaa Neuvostoliitossa, on kommunisti Mirkku, uskovainen Kerttu sekä atk-konsultti Keijo ja monta muuta tuntemaamme tyyppiä.
Tapahtumat on sijoitettu pankkimaailmaan, mutta voisivat olla mistä muusta toimistosta tahansa. Aluksi Akaki leikkaa työkseen osinkokuponkeja ja siirtyy sitten lainahakemusten puhtaaksikirjoittajaksi aina siihen saakka, kun pankin rooli muuttuu talletus- ja luottolaitoksesta spekulatiiviseksi sijoitustehtaaksi. Pankkitoiminnan kritiikin ohella näytelmän kärki kohdistuun työkulttuurin ja toimistoelämän muutosten kuvaamiseen. Se käy läpi tekniset laitteet ja työsuhteiden muutokset sekä yritysfuusiot ja yritysten toimintatavoitteiden muutokset.
Svenskanin Päällysviitan on, kuten sanottu, ohjannut ja ruotsintanut Mitja Sirén, joka on vastannut myös teoksen puvustuksesta ja lavastuksesta. Ohjaus on suorastaan hengästyttävän nopeatempoinen ja hyvin ajoitettu sekä täynnä tapahtumia. Kent Sjöman esittää nyansoidusti Akaki Akakijevitšin roolin ja tuo ilmeillään esille Akakin ajatukset ja humanismin mykän ulkokuoren alla. Hän on näyttämöllä käytännössä sen koko keston ajan. Muista yhteensä noin 80 roolihahmosta vastaavat viisi taidokasta näyttelijää, Sophia Heikkilä, Simon Häger, Kristofer Möller, Max Forsman ja Birthe Wingren vaihtavat rooleja ja pukuja juoksussa ja luovat tyyppejä, joista monet mennen tullen hakkaisivat television sketsihahmot. Hyvin viitteellisessä, lähes paljaassa lavastuksessa huomio kiinnittyy taitavasti eri aikakausien vaatemuotiin, eleisiin ja elämäntyyliin. Lavastus koostuu pääosin pukuvarastosta, joka tuo kavalkadina esille eri vuosikymmenien vaatemuodin. Puvustus ansaitsee erityiskiitokset samoin kuin näyttelijöiden taito luoda muutamalla liikkeelle aikakauden perushahmoja. Vaatemuoti ja tekniikan kehitys liittävät tapahtumat 1970-, 80- ja 90-luvun todellisuuteen taistolais-, uskovais- ja idänkauppatyyppeineen sekä uutta teknologiaa tuovine tietokonekonsultteineen.
Nikolai Gogol, Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä: Kappan Max Forsman, Kristofer Möller, Birthe Wingren, Simon Häger, Kent Sjöman ja Sophia Heikkilä. Kuva: Svenska teatern / Nicke von Weissenberg, 2014
Näytelmää voisi pitää henkilöhahmojen varaan rakennettuna tyyppi- ja tilannekomediana, millaisena se hyvin täyttää tehtävänsä. Mutta se on paljon enemmän kertoessaan, miten vähäväkinen ihminen - Akaki - selviää tai yrittää selvitä yhä kovenevassa maailmassa. Niin kauan kun hän ei puhu eikä erotu kulisseista hän selviää taantumat ja lamat, kun muita irtisanotaan ja eläköitetään ympäriltä. Lopulta, kun hänenkin on pakko alkaa myydä sijoitusvihjeitä, hän osoittaa luontaisen älykkyytensä ja pärjää sekä samalla hyväntahtoisuutensa kautta pelastaa myös läheisiä työkavereitaan. Kun hän lopulta päätyy korjauttamaan loppuunkulunutta viittariepuaan, lipevä muotiasiantuntija saa hänet haaveilemaan Armanin päällysviitasta. Jälleen kerran puku tekee miehen ja avaa Akakille pääsyn pankin johtoportaaseen tanskalaispankin DBB:n hankittua alkuaan osuustoiminnallisen pankin omistukseensa. Puku sokaisee ympäristön niin, että tavallisesta arkipuheesta tulee zen-viisautta.
Satu päättyy - kuten aina. Pankin pikkujoulujen jälkeen vielä vähäosaisemmat varastavat Akakin elän symboliksi muodostuneen viitan. Tämän jälkeen ei ymmärrystä löydy sen paremmin poliisilta, pankista kuin sosiaaliviranomaisilta. Pankki on taas myyty edelleen. Eikä tarinassa olekaan sen enempää kertomista. Hiljaisia, syrjäytyneitä Akakeja on Helsinki täynnä. Niillä kaduilla tuskin näkyy edes Gogolin päällysviittaisia haamuja kuljeksimassa.
★★★☆☆
Nikolai Gogol, Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä: Kappan. Svenska teatern, Amos-näyttämö. Ensi-ilta 22.3.2014. Arvio perustuu esitykseen 22.4.2014.
Ohjaus, ruotsinnos, lavastus ja puvustus: Mitja Sirén, valosuunnittelu: Andreas Lönnquist, musiikki. Anton Lindblom.
Näyttelijät: Max Forsman, Sophia Heikkilä, Simon Häger, Kristofer Möller, Kent Sjöman ja
Birthe Wingren
.jpg)