Viimeisen erän ilotulitus
Mirjam Helin -kilpailun järjestäjillle sattui alkuerien kohdalla hyvä arpaonni, sillä arvonta oli heittänyt viimeiseen erään viisi laulajaa, joilla oli yleisölle annettavaa sekä määrässä että laadussa. Kotiyleisön riemuksi tähän joukkoon oli valikoitunet myös miestensarjan ainoa suomalainen edustaaja ja yleisön lemmikki Waltteri Torikka.
Viimeisen alkuerän avasi puolalainen kontratenori Michał Sławecki (s. 1988). Hän edusti hyvin puolalaisia kontratenoreita. Hänellä on kaunis lyyrinen ääni ja hyvä tulkinnallinen ote. Kunhan hän saa tekniikkansa vielä täysin kohdalleen, on hänellä paljon annettavaa. Hänen osuutensa parasta oli Vidit suum Pregolesin Stabat Materista. Pidin myös hänen Aaron Copland -numerostaan Heart, we will forgive him, mutta vähemmän WolfinVerschwiegene Liebe -liedistä.
Toisena oli vuorossa kenties kisan odotetuin baritoni, Waltteri Torikka (s. 1984). Lappeenrannan voittaja oli valinnut ohjelmansa dramaattisesti erinomaisesti. Aloituksena oli J. S. Bachin Ich habe genug, jonka tulkinta oli puritaanisen luterialinen ilman turhia väristyksiä. Sitä seurasivat hienosti tulkittu Schumannin pastoraalinen Ich wandelte unter dem Bäumen ja Mozartin Cosi dinque tradisci. Hän päätti osuutensa suorastaan riehakkaasti Tšaikovskin Don Juanin Serenadiin. Ja yleisö oli täysin myyty ja jatkopaikka selvä.
Kanadalaisen sopraanon Florie Valiquetten korukuviot tulivat luontevasti ja oleellisena osana kokonaistulkintaa. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.
Ennen viimeistä taukoa esiintyi vielä kanadalainen sopraano Florie Valiquette (s. 1986). Hän esitti kilpailun kauneinta kuviolaulua, jossa korukuviot olivat keskeinen osa tulkintaa. Hänellä oli myös kauniit pianissimot. Hän onnistui hyin kaikissa numeroissaa, mutta Giuliettan aaria Bellinin I Capuleti e i Montechi -oopperasta olisi jo yksin tuonut jatkopaikan. Eva Dell'Acquan Villanelle jäi soimaan vielä tauon ajaksi.
Tauon jälkeen jäljellä oli kaksi bravuuriesittäjää ja esitystä. Näistä pelin avasi yhdysvaltalianen tenori Jonathan Winell (s. 1984). Hänellä on vaaleasävyinen, pohjoismaistyyppinen tenori, jonka vahvat perusominaisuduet tulivat hyvin esille Händelin Messias-aariassa sekä Quilterin ja Straussin lauluissa (Zueignung). Mutta kaikki odottivat hänen suoritustaan Donizettin bravuuriaariasta Ah' mes amis. Hänellä ei ollut pienimpiäkään vaikeuksia laulaa kaikki korkeat sävelet leikitellen. Vaikka ääni ei ole hunajaisin oli kaikki kohdallaan. Tällaisella äänellä ja tekniikalla on helppo povata hyvää sijoitusta sekä kisassa että uraa maailman näyttämöillä Kovin moni ei ottaisi tällaista riskiä jo alkukilpailussa.
Alkuerien viimeinen kilpailija oli venäläinen mezzosopraano Victoria Yarovaya (s. 1985). Hän haastoi muut korulaulajat Vivaldin Judithan voitonlaululla sekä Schubertin liedillä Gretchen am Spinnrade ja Tšaikovskin serenadilla. Hän oli panostanaut kaiken dramaattisen taitonsa Rosinan aariaan Una voce poco fa Rossinin Sevillan parturista. Näin koomista Rosinaa harvoin näkee ja esitys sopi loistavasti päättämään erittäin tasokkaat alkuerät. Itse olisin päästänyt tämän ilopillerin jatkoon, mutta tyylikysymykset taisivat pudottaa hänet tuomariston jatkolistoilta.
Kuunneltuani kaikki alkuerät kohtuullisen lämpimässä Sibelius-Akatemiassa, en kadehti tuomareiden tehtävää. Pakostakin keskittymiskyky ajoittain karkaa, jolloin esimerkiksi esiintymisjärjestyksellä ja ajankohdalla voi olla merkitystä jatkoonpääsylle. Samoin laulajat kuulostivat erilaisilta salin eri osissa, radiossa ja erinomaisissa striimeissä Kaikki esitykset ovat kuunneltavissa YLE:n sivuilla vuoden ajan, joten laulajiin ja kilpaan on helppo palata syksyn viimassa. Erityiskiitokset kaikille kilpailun pianisteille, jotka tukivat laulajia kautta linjan ja saivat heidän parhaat puolensa hyvin esille.
Oma yhteenvetoni alkukilpailusta on päivitetyssä blogissani. Omaan varjolistaani osui oikein 13/19 eli paremmin kuin jalkapalloveikkauksessa.
