Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkukilpailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkukilpailu. Näytä kaikki tekstit

8.8.2014

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Alkukilpailut 8/8

Viimeisen erän ilotulitus


Suomen suurin toivo Mirjam Helin - kilpailuissa on baritoni Waltteri Torikka, joka sai alkukilpailujen raikuvimmat suosionosoitukset. Kuva : Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.






Mirjam Helin -kilpailun järjestäjillle sattui alkuerien kohdalla hyvä arpaonni, sillä arvonta oli heittänyt viimeiseen erään viisi laulajaa, joilla oli yleisölle annettavaa sekä määrässä että laadussa. Kotiyleisön riemuksi tähän joukkoon oli valikoitunet myös miestensarjan ainoa suomalainen edustaaja ja yleisön lemmikki Waltteri Torikka.

Viimeisen alkuerän avasi puolalainen kontratenori Michał Sławecki (s. 1988). Hän edusti hyvin puolalaisia kontratenoreita. Hänellä on kaunis lyyrinen ääni ja hyvä tulkinnallinen ote. Kunhan hän saa tekniikkansa vielä täysin kohdalleen, on hänellä paljon annettavaa. Hänen osuutensa parasta oli Vidit suum Pregolesin Stabat Materista. Pidin myös hänen Aaron Copland -numerostaan Heart, we will forgive him, mutta vähemmän WolfinVerschwiegene Liebe -liedistä.

Toisena oli vuorossa kenties kisan odotetuin baritoni, Waltteri Torikka (s.  1984). Lappeenrannan voittaja oli valinnut ohjelmansa dramaattisesti erinomaisesti. Aloituksena oli J. S. Bachin Ich habe genug, jonka tulkinta oli puritaanisen luterialinen ilman turhia väristyksiä. Sitä seurasivat hienosti tulkittu Schumannin pastoraalinen Ich wandelte unter dem Bäumen ja Mozartin Cosi dinque tradisci. Hän päätti osuutensa suorastaan riehakkaasti Tšaikovskin Don Juanin Serenadiin. Ja yleisö oli täysin myyty ja jatkopaikka selvä.


Kanadalaisen sopraanon  Florie Valiquetten korukuviot tulivat luontevasti ja oleellisena osana kokonaistulkintaa. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.







Ennen viimeistä taukoa esiintyi vielä kanadalainen sopraano Florie Valiquette (s. 1986). Hän esitti kilpailun kauneinta kuviolaulua, jossa korukuviot olivat keskeinen osa tulkintaa. Hänellä oli myös kauniit pianissimot. Hän onnistui hyin kaikissa numeroissaa, mutta Giuliettan aaria Bellinin I Capuleti e i Montechi -oopperasta olisi jo yksin tuonut jatkopaikan. Eva Dell'Acquan Villanelle jäi soimaan vielä tauon ajaksi.

Tauon jälkeen jäljellä oli kaksi bravuuriesittäjää ja esitystä. Näistä pelin avasi yhdysvaltalianen tenori Jonathan Winell (s. 1984). Hänellä on  vaaleasävyinen, pohjoismaistyyppinen tenori, jonka vahvat perusominaisuduet tulivat hyvin esille Händelin Messias-aariassa sekä Quilterin ja Straussin lauluissa (Zueignung). Mutta kaikki odottivat hänen suoritustaan Donizettin bravuuriaariasta Ah' mes amis. Hänellä ei ollut pienimpiäkään vaikeuksia laulaa kaikki korkeat sävelet leikitellen. Vaikka ääni ei ole hunajaisin oli kaikki kohdallaan. Tällaisella äänellä ja tekniikalla on helppo povata hyvää sijoitusta sekä kisassa että uraa maailman näyttämöillä Kovin moni ei ottaisi tällaista riskiä jo alkukilpailussa.

Alkuerien viimeinen kilpailija oli venäläinen mezzosopraano Victoria Yarovaya (s. 1985). Hän haastoi muut korulaulajat Vivaldin Judithan voitonlaululla sekä Schubertin liedillä Gretchen am Spinnrade ja Tšaikovskin serenadilla. Hän oli panostanaut kaiken dramaattisen taitonsa Rosinan aariaan Una voce poco fa Rossinin Sevillan parturista. Näin koomista Rosinaa harvoin näkee ja esitys sopi loistavasti päättämään erittäin tasokkaat alkuerät. Itse olisin päästänyt tämän ilopillerin jatkoon, mutta tyylikysymykset taisivat pudottaa hänet tuomariston jatkolistoilta.

Kuunneltuani kaikki alkuerät kohtuullisen lämpimässä Sibelius-Akatemiassa, en kadehti tuomareiden tehtävää. Pakostakin keskittymiskyky ajoittain karkaa, jolloin esimerkiksi esiintymisjärjestyksellä ja ajankohdalla voi olla merkitystä jatkoonpääsylle. Samoin laulajat kuulostivat erilaisilta salin eri osissa, radiossa ja erinomaisissa striimeissä Kaikki esitykset ovat kuunneltavissa YLE:n sivuilla vuoden ajan, joten laulajiin ja kilpaan on helppo palata syksyn viimassa. Erityiskiitokset kaikille kilpailun pianisteille, jotka tukivat laulajia kautta linjan ja saivat heidän parhaat puolensa hyvin esille.

Oma yhteenvetoni alkukilpailusta on päivitetyssä blogissani. Omaan varjolistaani osui oikein 13/19 eli paremmin kuin jalkapalloveikkauksessa.

7.8.2014

VII Kansainvälinen Mirjam Helin - laulukilpailu

Yhteenveto alkukilpailusta


Kilpailijoiden kohtalo on nyt tuomariston käsissä. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin 4.8.2014











Seitsemäs Mirjam Helin -laulukilpailu on ollut tasokas ja kenties tasaväkisin kilpailun 30-vuotisessa historiassa. Kisaan pyrki yhteensä 236 osanottajaa, joista mukaan karsittiin 63. Loåpullinen osanottajamäärä on 42 edustane 20 kansallisuutta. Syynä viime hetken peruutuksiin on luultavasti musiikkikilpailujen suuri määrä ja se, että mahdollinen voitto tai palkintosija on jo avannut riittävästi ovia. Riski hävitä voi myös olla jo voittaneille liian suuri.

Huomionarvoista tällä kertaa on ollut myös baritonien ja sopraanojen suuri määrä, kun taas tenoreita ja mezzosopraanooja opn ollut vain muutama ja bassoja vain yksi.

Yleishavantona voi todeta miestensarjan korkean tason, joka kokonaisuutena on naistensarjaa korkeampi. Etenkin erinomaisia baritoneja on ollut jopa ylenmäärin ja mukana olleet pari tenoria olivat ensiluokkaisia, joista moni oopperatalo olisi kateellinen. Kun Suomessa valitetaan miesäänien puutetta, samaa ei voi sanoa Mirjam Helin -kilpailustra.

Kuten monissa muissakinkin laulukisoissa kandidaatteja ja ehdokkaita oli jälleen runsaasti Koreasta sekä Ukrainasta. Kiinalaisia oli tällä kertaa aiempaa vähemmän . kun taas itäeurooppalaisten määrä näyttäisi olevan kasvussa. Yllätys on se, että pohjoismaisia kisailijoita ei ollut varsinaisessa kilpailussa lainkaan. Suomalaisten määrä - viisi - oli hyvä suhteessa kokonaisuuteen.

Hyviä parannuksia aiempiin kisoihin ovat varjoraati, tuomareiden mestarikurssit sekä Singer's Studio, jonka veti Deborah Voigt.

Ohessa oma listaukseni suosikeista. Tämä ei ole eikä sen ole tarkoitus olla paremmuusjärjestys, sillä sen päättää tuomaristo. Tuomareiden valinnoissa painottuvat monet tekijät: äänimateriaali,  tekniset valmiudet, tulkinta ja myös äänityypin kysyntä sekä persoonallisuus ja karisma.

Olen listannut tähän laulajia, joita kuulisin mielelläni väli- ja mahdollisesti loppukilpailussa. Listaus on tehty ennen viimeisen alkuerän laulajia ja  päivitetty erän perusteella sekä tuomariston päätöksen mukaisesti. Samoja nimiä oli 13/19. Tuomariston välikilpailuun valitsemat laulajat on merkitty värillä.

Miesten sarja: 

Hansung Yoo, baritoni, korealainen
John Brancy, baritoni, yhdysvaltalainen
Björn Bürger, baritoni, saksalainen
Siman Chung, kontratenori, korealainen
Dmytro Kalmuchyn, baritoni, ukrainalainen
Beomjin Kim, tenori, korealaimen
Leon Kosavic, baritoni, kroatialainen
Matija Meic, baritoni, kroatialainen
Waltteri Torikka, baritoni, suomalainen
Jonathan Winell, tenori, yhdysvaltalainen

Tuomariston valinta ei listalla:
Liparyt Avietisian, tenori, ukrainalainen

Yhteensä 9 mieslaulajaa.

Naisten sarja:

Elena Guseva, sopraano, venäläinen
Katariina Heikkilä, mezzosopraano, suomalainen
Nikoleta Kapetanidou, sopraano, kreikkalainen
Kateryna Kasper, sopraano, ukrainalainen
Marion Lebegue, mezzosopraano, ranskalainen
Ekaterina Morozova, soåpraano, venäläinen
Tatjana Schneider, koloratuurisopraano, saksalainen
Sunyoung Seo, sopraano, korealainen
Florie Vakliquette, sopraano, kanadalainen

Tuomariston valinta ei listalla:
Rihab Chaieb, mezzosopraano, kanadalainen
Iulia Maria Dan, sopraano, romanialainen
Anna-Maria Gieron, sopraano, saksalainen
Hagar Sharvit, mezzosopraano, israelilainen/saksalainen

Yhteensä 10 naislaulajaa.

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Alkukilpailut 7/8

Tuomaristolle paineita


Korealainen sopraano Sunyoung Seo on yksi naistenkilpailun suosikeista. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.









Neljännen ja samalla viimeisen alkueräpäivän Sibelius-Akatemiassa aloitti suomalainen sopraano Hannakaisa Nyrönen (s. 1985) Hän on valmistunut Sibelius-Akatemiasta vuonna 2011. Hänellä on kaunis ääni, mutta lieneekö johtunuut jännityksestä vai lämmöstä, mutta hän ei valiettavasti syttynyt parhaimpaansa Bachin Magnificatissa eikä Donna Elviran aariassa Mozartin Don Giovannista. Sen sijaan hänen elöytymikyvystään ja äänestään saatiin nauttia Schubertin liedin Die Forelle ja Luzzin Ave Marian parissa.


Suomalainen sopraano Hannakaisa Nyrönen. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.








Toisena laulajana oli vuorossa ukrainalainen baritoni Oleksandr Pushniak (s.  1983). Hänellä on muheka baritoni ja työskentelee parhaillaan  Braunschweigin oopperassa. Hän lauloi Donnerin osan Castorfin ohjaamassa Reininkullassa Bayreuthissa 2013. Hän oli valinnut ohjelmaansa Louis Spohrin aarian ja Ostapin aaria Lysenkon oopperasta Taras Bulba. Liedeinä hänellä oli Schubertin Die Forelle ja Tšaikovskin Otšego. Voi olla, että melko tuntemattiomat teosvalinnat ja staattinen esitys koituvat hänen kohtalokseen äänen painoarvosta huolimatta.

Kolmas laulaja oli saksalainen koloratuurisopraano Tatjana Schneider (s. 1987). Hän on osallistunut lukuisiin kilpailuihin ja opiskellut mm. Hans Eisler Akatemissa Berliinissä. Hänellä oli ohjelmassa Vivaldin Judithan aaria sekä Donizettin Lucian aaria Regnava nel silenzio Lucia di Lammermoorista. Näitä täydensivät Straussin Ich Schwebe ja Dell'Acquan Villanelle. Hänellä olivat korukuviot, tyyli ja tulkinta varmassa hallinnassa

Tauon jälkeen oli vuorossa korealainen sopraano Sunyoung Seo (s. 1984). Hän on opiskellut sekä Koreassa että Saksassa ja saanut useita ensipalkintoja mm. Tšaikovski- ja Maria Callas -kilpailuissa 2011. Hänellä oli ohjelmassaan Händel-numerona Messias-oratorion aaria How beautiful are the feet sekä aariana Butterflyn aaria Puccinin Madama Butterflysta. Liedeiksi hän oli valinnut Mahlerin Lob des hohen Verstandes sekä Ravelin La flute enchantée. Hänen esityksistään paitoi mattitaito kaikilla osa-alueilla jotka tukivat hänen kaunista ääntään. Hän kuuluu ehdottomasti kilpailun suosikkeihin.

Israelilais-saksalainen  mezzosopraano Hagar Sharvit (s. 1986) on kokenut kilpailija ja taskussa mm. voitto Brahms-kilpailuista. Hän oli valinnut ohjelmaansa Händel-aariaksi Lucretian aarian sekä aarianumeroksi Ottavian aarian Monteverdin Poppean kruunauksesta. Liednumerot olivat Wolfin Mignon ja Schubertin Der Zwerg. Hänen varmat tulkintansa kuuluivat kilpailun parhaimmistoon.

Aamuerän päätti valkovenäläinen baritoni Ilya Silchukov (s. 1989). Hänelläkin on runsaasti kilpaiiluja takanaan. Ohjelmaksi hän oli valinnut Graunin aarian Der Tod Jesu sekä Guglielmon aarian Mozartin Cosi fan tuttesta. Liedeinä Rimski-Korsakovia ja Schumannia. Kaikki ammattimaisesti tulkittuina.

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Alkukilpailut 6/8

Taso nousee ja kisa tasoittuu kilpailun edetessä


Kroatialainen baritoni Matija Meić nousi tulkintojensa ansiosta suosikkilistan kärkeen. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014




Kolmannen päivän iltaosuuden aloitti eteläafrikkalainen  sopraano Goitsemang Lehobye (s. 1988). Hänellä on aivan uskomaton ainutkertainen äänimateriaali, joka ei valitettavasti ollut täysin hänen hallinnassaan. Myös tulkinnat kehittyvät ajanmyötä kun hän malttaahieman rauhoittua.  Mutta tällaisella äänimateriaalilla on kaikki mahdollista. Hän oli eräs niistä kilpailijoista, joille ensi viikon mestarikursseista olisi varmasti hyötyä. Nyt hänen esityksistään parhaiten toimi Poulencin Les chemins de l'amour.

Toinen kokelas oli ukrainalainen tenori Liparyt Avietisian (s. 1990). Hän oli päivän toinen hyvälaatuinen tenori, joka oli myös valinnut aariakseen Federicon valituksen Cilean Arleesitar-oopperasta. Hän selvisi hyvin myös liednumeroistaan. On melko pitkälle makuasia kumman tenorin puolelle vaaka kallistuu. Tällä kertaa korealainen Kim taisi vetää pidemmän korren.

Illan kolmas esiintyjä oli kroatialainen baritoni Matija Meić (s. 1986) nousi upealla äänellään ja erityisesti tulkinnoillaan aivan suosikkilistan kärkeen. Hänellä on hieno ääni, hyvä tekniikka ja Wienissä koulittu kieli- ja laulutaito. Tässä oli laulaja, joka on jo valmistaiteilija ja jonka laulaessa saattoi keskittyä nauttimaan esityksistä. Hän aloitti ohjelmansa Händelin aarialla Revenge, revenge ja jatkoi sitä hienosti Tšaikovskilla ja Schubertin Winterreise-laululla Auf dem Flusse. Hän päätti osuutensa kilpailun suosituimpaan aariaan Gounod'n Valentinin rukoukseen, josta hänen tulkintansa nousi sykähdyttävimmäksi.

Tauon jälkeen ensimmäisenä oli vuorossa latvialainen baritoni Ricards Millers (s. 1989). Myös hänellä on komea ääni ja esitykset olivat teknisesti hyviä, mutta eivät tässä baritonien vyörytyksessä nousseet aivan kärkipäähän.

Toiseksi viimeinen laulaja oli kanadalainen lyyrinen sopraano Elaina Moreau (s. 1989). Hänellä oli yksi kilpailun nuorista äänistä. Hän oli valinnut ohjelmansa äänelleen sopivaksi ja mukana oli niin Straussin Ständchen kuin amerikkalaisen oopperasäveltäjän Jake Heggien I shall not live in vain (1995). Hän valloitti yleisön Jules Massenet'n Manonin aarialla.


Iltakilpailun parhaaksi naislaulajaksi noousi venäläinen sopraano Ekaterian Morozova. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014



Illan päätti venäläinen sopraano Ekaterina Morozova (s. 1987). Hän on Pietarin Rimsky-Korsakov-konservatorion kasvatti . Morozova edusti parasta uutta venäläistä laulukoulua ja hänen  tulkintansa Tšaikovskin romanssista Kaby znala ya kuului koko kilpailun lumoavimpiin. Hän selvitti hienosti myös Händelin aarian Rejoice, rejoice sekä Wolfin laulun Auch  kleine Dingen. Sen sijaan en varauksettomasti ihaillut hänen tulkintaansa Fiordiligin aariasta Mozarin Cosi fan tuttesta.

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Alkukilpailut 5/8

Tulkintaa kehiin


Ukrainalainen sopraano Kateryna Kasper teki tähän mennessä naisten sarjassa suurimman vaikutuksen tulkitsijana. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014



Kolmannen kilpailupäivän aamuerää leimasivat useat taitavat laulajat, joiden esityksissä huomio kiinnittyi erinomaisen laulutekniikan ohella tulkintoihin. Hienojen tulkintojen päivä.

Päivän ensimmäinen laulaja oli ukrainalainen sopraano Kateryna Kasper (s. 1986). Hän nousi naisten sarjan suosikkien joukkoon upeilla eläytyvillä tulkinnoillaan myös vähemmän tunnetuista lauluista. Näitä olivat Samuel Barberin Nuvoletta James Joycen tekstiin sekä Clara Schumannin laulu Die Lorelei. Barokkinumerona hänellä oli Vivaldin In furore iustissimoae irae , jossa hän todella pääsi esittämään tunteitaan ja aariana Annen aaria Stravinskin Hulttion tiestä, joka oli oiva lisä viime vuosisadan musiikkiiin.

Toisena lavalle astui korealainen tenori Beomjin Kim (s. 1990). Hänellä on loistokas tenori, joka vie vielä pitkälle oopperalavoilla. Upea äänimateriaali vei hänet surutta läpi myös liednumeroiden eikä kielten ääntämyksessäkään jäänyt  liikaa toivomisen varaa. Hänen tulkintansa Francesco Cilean Federicon valitus (Arleesitar), joka toi mieleen loistovuosikymmenten tenorit ja tunneilmaisun. Tällaiselle tenorille on vuorenvarmasti kysyntää, mitä osoittaa myös se, että hän on jo korjannut palkinnon useammasta kansainvälisestä kilpailusta.

Ennen taukoa esiintyi vielä kroatialainen mezzosopraano Jelena Kordić (s. 1986). Hän lauloi tummasävyisellä mezzollaan kauniisti osan Pergolesin Stabat Materista sekä maanmiehensä Blagoje Bersan laulun Seh dus dan ja saksalaisen Peter Corneliuksen laulun Trost. Sen sijaan aaria Donizettin oopperasta Roberto Devereux ei ollut paras mahdollinen valinta.

Tauon jälkeen aloitusvuorossa oli kroatialainen baritoni Leon Kosavic (s. 1991). Nuoren baritonin paras esitys oli Figaron aaria Aprite un po' quegliocchi Mozartin Figaron häistä.

Venäläisen sopraanon Albina Latipovan (s. 1989) kuuluu hyvään venäläiseen sopraanokouluun. Hänen esityksensä olivat monipuolisia ja niistä erityisesti Rahmaninovin Son kuului kisan tähtihetkiin. Pidin myös hänen Giuliettastaan Bellinin Capuleti e Monntechi -oopperassa. Moskovan ja Kazanin jälkeen opiskelu kansainvälisessä oppilaitoksessa voi auttaa kieletn ääntämyksen kanssa. Mutta yhdessä Kiril Kozlovskin kanssa esitetty Rahmaninov oli huippuesitys.


Ranskalainen sopraano Marion Lebegue teki suuren vaikutuksen tulkitsijana. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014




Aamusession viimeiseksi esiintyjäksi sopi erinomaisesti ranskalainen mezzosopraano Marion Lebegue (s. 1984) nimenomaan tulkitsijana. Hän oli yksi parhaista tulkitsijoista koko kilpailussa ja vaikka Bach-numero ei ehkä ollut kaikkein paras, niin Bergin Nacht ja Debussyn Recuillement olivat nautittavia. Santuzzan aariassa Pietro Mascagnin Cavalleria Rusticanassa hän päästi koko draamantajunsa esille. Säestäjänä upeäänisellä mezzolla oli Hans-Otto Ehrström. Kaiken kaikkiaan kannattaa jo tässä vaiheessa todeta. miten hyvin kilpailun kotimaiset pianistit ovat auttaaneet laulajia esittämään parastaan.

6.8.2014

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Alkukilpailut 4/8

Sopraanot vastaan baritonit


Kilpailun nuorin osanottaja ukrainalainen baritoni Dmytro Kalmuchyn nousi esityksellään saliyleisön suurimmaksi suosikiksi. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.


Tiistain iltaerän kautta päästiin alkukilpailujen puoliväliin. Tämän vuoden kilpailulle sopi hyvin, että tähän erään oli valikoitunut kolme sopraanoa ja kolme baritonia, jotka ovat yleisimmät mukanaolevat äänityyypit.

Erityisen mielenkiinnon ja jännityksen kohteen muodosti, että mukana oli kaksi suomalaista: Olga Heikkilä, joka on tuttu mm. Lappeenrannasta sekä Wienissä opiskeleva Heli Huuki. Myös vahva bartonisarja sai uusia suosikkeja.

Kaikki tähän mennessä esiintyneet suomalaiset ovat onnistuneet hyvin ja heitä voi onnitella hyvin suunnitelluista ohjelmista, joiden parissa he myös pääsivät esittämään parastaan.


Suomalainen sopraano Olga Heikkilä. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014


Illan avasi suomalainen sopraano Olga Heikkilä (s. 1984) pianistinaan Kiril Kozlovsky. Hän esitti barokkiaarian Händelin Judas Maccabeuksesta jelmansa ja aarianumeronaan Nanettan aarian Verdin Falstaffista. Schumannin Melancholien vastapainoksi hän päätti esityksensä Poulencin Fêtes galantes -lauluun, joka räjäytti pankin. Hyvä ja erittäin monipuolinen esitys.

Suomalaisten välissä esiintyi brittiläinen baritoni Thomas Humphreys (s. 1988), jolla oli persoonallinen äänenväri. Hänen ohjelmansa oli varsin vakavahenkinen, jota introvertti esiintyminen korosti. Händelin, Schubertin ja Rahmaniovin jälkeen hän päätti osuutensa Valentinin rukouksen Gounod'n Faustista. Lisää elävyyttä niin hyvä tulee.

Suomen toinen edustaja oli sopraano Heli Huuki (s. 1984), joka myös onnistui hyvin ohjelmassaan. Hänen parhaat puolensa tulivat esille Oscarin aariassaVerdin Naamiohuveista, joka jätti yleisölle hyvän maun suuhun.


Suomalainen sopraano Heli Huuki. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014


Väliajan jälkeen siirryttiin baritonien valtakuntaan. Ensimmäisenä esiintyi korealainen Insu Hwang (s. 1983). Hänellä oli suuri ääni, joka on kuin luotu oopperalavoille ja sinne hänen kiinnostuksensa selvästi viittaakin. Hän esitti dramaattisesti niin aariansa kuin valitsemansa liedit. Parhaimmillaan hän oli Fordin aariassa Verdin Falstaffissa. Kun kielitaitokin oli kohtuullisesti hallinassa, hänellä on luvassa hyvä tulevaisuus euroopan oopperalavoilla. Hyvä lisä baritonisarjaan.

Kilpalun nuorin osanottaja ukrainalainen Dmytro Kalmuchyn räjäytti pankin ja nousi varmaan monen kuulijan listoilla voittajasuosikiksi. Tässä varmaan auttoi sekä hänen nuori ikänsä että persoonallisuutensa, mutta ennen kaikkea ääni. Se antaa mahdollisuudet vaikka mihin. Kalmuchyn ei liioin pelkää ottaa riskejä ja jopa Bach-aarian pitkät fraasit eivät saaneet häntä hermostumaan. Lopullisesti yleisö oli myyty Don Giovannin aarian Fin ch'han dal vinon myötä  Hän tulee tarjoamaan mielenkiintoisen ohjelman myös välikilpailussa, jossa hän laulaa mm. kahdeksan Richard Straussin laulua.

Illan päätti kreikkalainen sopraano Nikoleta Kapetanidou (s. 1988). Hänellä on hieno ja suuri oopperaääni, joka oli hyvin hallinnassa. Kun siihen yhdistyi vielä erinomainen draamantaju, on hänellä mahdollisuudet nousta suurtenkin oopperalavojen tähdeksi. Hän oli valinnut ohjelmaansa Händelin ja Gluckin (Alceste) aariat ja päätti hienoon tulkintaan Bergin Die Nachtigall-lauluun. Varsin korkealla omalla listallani.
iskukykyä ja temperamenttia kreikkalianen

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Alkukilpailut 3/8

Naisten vuoro



Venäläinen sopraano Elena Guseva. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014

Mirjam Helin -kilpailun toinen alkueräpäivä oli yhtä helteinen kuin ensimmäinenkin. Sibelius-Akatemian konserttisalissa ei viuhka ole edelleenkään koriste tai viestiväline vaan tarpeen oikean kuunteluilmapiirin aikaansaamiseksi.

Kun kuulijalla on ajoittain ongelmia keskityymisessä, voi vain kuvitella, minkälaisten ongelmien kanssa laulajat joutuvat painiskelemaan. On todennäköistä, että näissä olosuhteissa ei kaikilta laulajilta irtoa aivan parasta suoritusta. Toisaalta on hyvä, että oloshteet ovat kaikille samanlaiset ja että ne näyttävät säilyvän ennallaan ainakin alkuerävaiheen loppuun. Sää ei anna tasoitusta tai etua kenellekään.

Ensimmäisen päivän 1 ja 2 alkuerien perusteella parhaat laulajat ovat tulleet miestensarjasta, jossa etenkin baritonit ovat onnistuneet.

Toisen päivän aamun alkuerä 3 oli puolestaan enemmän naisten juhlaa. Alkuerän aloitti israelilainen koloratuurisopraano Hila Fahima (s. 1987). Hän ihastutti Händelin Let the bright serafin -aarian tyylikkäällä tulkinnalla sekä Richard Straussin harvemmin kuullulla laululla Amor. Hän esitti myös Yön kuningattaren aarian O zittre nicht, vaikka hänen hieman pienehkö äänensä sopisi ehkä paremmin barokkiohjelmistoon.

Toisena oli vuorossa saksalainen sopraano Anna-Maria Gieron (s. 1990). Hän oli yksi nuorimmista kilpailijoista, mutta teknisesti jo varsin taitava. Händelin Rejoice, rejoice sujui jo hyvin samoin Schubertin Gretchen am Spinnrade ja Griegin Ein Traum. Erittäin kehityskelpoinen laulaja.

Ennen taukoa viimeinen laulaja oli venäläinen baritoni Kirill Goriunov (s. 1989). Hän esitti Händel-aarian lisäksi Rahmaninovin ja Schubertin liedit, mutta oli omimmillaan oopperan parissa. Nuoresta iästään huolimatta Rodrigon O Carlo, ascolta Verdin Don Carloksesta sujui hyvin mallikkaasti.

Tauon jälkeen vuorossa oli naisten sarjan nuorin osanottaja amerikkalainen mezzo-sopraano Adele Grabowski (s. 1993). Hänellä oli ohjelmassa Vivaldin aaria (Juditha Triumphans) sekä Cleopatran aaria harvinaisesta Graunin Cesare e Cleopatra -oopperasta. Hyvä valinta, joka toi esille laulajan kyvyt. Schubertin Ganymed ja Debussyn laulu osoittivat että myös lied on hallinnassa.

Venäläinen sopraano Elena Guseva (s. 1986) oli aamupäivän ääni. Hänellä on suuri oopperaan sopiva ääni, lavasäteilyä sekä tulkintakykyä. Hänen parhaat puolensa tulivat hyvin esille Musettan aariassa Quondo m'en vo Puccinin La Bohèmesta. Hänen tulkintansa Lisztin Die Loreleista oli yllättävänkin dramaattinen. Kun hän saa pääkielet kunnolla haltuun, näillä ominaisuuksilla suuretkin lavat ovat hänelle avoimet.

Aamun viimeinen kilpailija oli ensimmäinen suomalainen. Mezzosopraano Katariina Heikkilä (s. 1985) oli valinnut ohjelmaansa kaksi barokkiaariaa (Vivaldi sekä Händelin Hercules) sekä liedeiksi kaksi Benjamin Brittenin laulua. Hän esitti kaikki numeronsa erittäin musikaalisesti ja tyylikkäästi, Britten-numerot toivat varmasti riskipisteitä samoin rohkea ohjelmistovalinta kokonaisuudessaan. Haittaako saksalaisen tai ranskalaisen ohjelmiston puuttuminen jatkoon pääsyä, jää nähtäväksi. Onnittelut hienosta suorituksesta ja hyvä avaus suomalaisjoukkueelta.


Katariina Heikkilä. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014

5.8.2014

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Alkukilpailut 2/8

Liedin taitajat ja kontratenori astuvat esiin


Siman Chung, korealainen kontratenori hurmasi iltaerässä yleisön. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014. 


Ensimmäisen iltakilpailuerän avaajana oli espanjalainen mezzosorpaano Anna Brull (s. 1987), joka oli ottanut ohjelmaansa aariat sekä Händeliltä (Serse) että Vivaldilta. Hänellä oli hyvä tekniikka ja eläytyvä tulkinta, mutta kokonaisuus jätti hieman tasaisen kuvan. Kannattaa mainita jo tässä vaiheessa, että laulajien ja pianistien yhteistoiminta on sujunut kautta linjan hyvin ja paikoin on nähty jo todellista kamarimusiikillisuutta.

Illan toinen esiintyjä oli saksalainen baritoni Björn Bürger (s. 1985), joka kertaheiolla palautti uskon siihen, että myös nuorilla laulajilla on annettavaa liedin parissa. Bürger toi mieleen saksalaisen laulukoulun parhaita piirteitä, vertasipa joku häntä Olaf Bäriin  Hän oli rakentanut ohjelmansa myös taidokkaasti aloittaen Taminon aarialla Taikahuilusta täydentän esityksensä Messias- oratorion aarialla sekä Schubertin ja Schumannin liedeillä. Erityisesti Schunmannin Ich grolle nicht oli hieno päätös ja kohokohta esitykselle ja paras lied tähän mennessä.

Myös kanadalainen mezzo Rihab Chaieb (s.1987) oli rakentanut hyvän ohjelman, jossa hän pääsi esittelemään monipuolisia kykyjään. Hänen ohjelmansa sisälsi Octavianin aarian Ruusuritarista, osan Pergolesin Stabat Materista sekä Poulencin laulun sekä Hugo Wolfin Mignon-laulun. Tyylikäs kattaus hyvin esitettynä.

Korealainen kontratenori Siman Chung (s, 1987) voitti yleisön puolelleen upealla tekniikallaan ja korukuvioillaan. Hänen esityksestään kävi hyvin ilmi se, miten opeasti kontratenorien tekniikka on kehittynyt viime vuosien aikana. Samalla kun ihailin Chungin tekniikkaa, jäin hieman miettimään, miten syvälliseen tulkintaan ääni antaa mahdollisuuden. Itselleni jäi varauksia Berlioz'n ja Mendelssohnin laulujen kohdalla. Sen sijaan Tancredin aaria Rossinin samannimisestä oopperasta oli täysosuma. Mielenkiintoista on nähdä, mihin tuomariston ymmärrys kontratenorien kohdalla yltää.

Illan toiseksi viimeinen esiintyjä oli suuriääninen romanialainen sopraano Iulia Maria Dan (s. 1987). Hän oli valinnut Händel-numeroksi Let the bright seraphin sekä ooppera-aariaksi Rusalkan laulun kuulle. Näitä täydensivät - jälleen kerran Rahmaninov- ja Strauss-numerot (Rosenband). Hienot esitykset mutta hieman pelkistetymmät tulkinnat ja enemmän pianissimoa peliin olisi voinut auttaa.

Illan päätti walesilainen sopraano Gwawr Edwards (s. 1984). Hänellä oli hieman pienehkö, kultivoitunut ääni ja ote esityksiinsä. Parhaiten hän pääsi esittelemään korulaulukuvioitaan Lindan aariassa Donizettiin oopperasta Linda di Chamonix.

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Alkukilpailut 1/8

Baritonit ensimmäisen alkuerän kärkeä


Mirjam Helin -kilpailun tuomaristo 2014: Ben Heppner (vas.), Nathalie Stutzmann, Franz Grundheber, Andrea Rost, Robert Holl, Maria Guleghina, Deborah Voigt ja oikealla tuomariston puheenjohtaja Jorma Silvasti. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies, professori Antti Arjava totesi VII Kansainvälisen Mirjam Helin -kilpailun avaussanoissaan, että kilpailu on 30-vuotisen taipaleensa aikana noussut yhdeksi merkittävimmistä laulukilpailuista maailmassa. Tämän vuoden kilpailu juhlistaa samalla Suomen Kulttuurirahaston 75-juhlavuotta päättäen sen tärkeimmät juhlatilaisuudet.

Tuomariston puheenjohtaja, Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti totesi omissa avaussanoissaan Mirjam Helinin merkityksen kilpailun luonteen ja ilmapiirin muodostumiselle. Samalla hän osoitti kiitokset juryn pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Tom Krauselle, jonka humaani ja kannustava ote vei kilpailuja Helinin viitoittamaan suuntaan. Silvasti toimii nyt toisen kerran tuomariston puheenjohtajana.

Muutamien poisjääntien vuoksi kilpailuun osallistuu yhteensä 43 laulajaa eli kunakin alkueräpäivänä 11-12 ja kussakin alkuerässä 5-6 laulajaa.

Varsinaisen kilpailun avaajan rooli oli osunut korealaiselle baritonille Hansung Yoolle (s. 1985). Hän on opiskellut Hampurissa ja sijoittunut aiemmin toiseksi mm. Münchenin ARD-kilpailuissa. Hän olikin juuri sopiva aloittaja kisalle, sillä hänen kauttaan rima asettui heti lähdössä korkealle. Hänellä oli hyvä tekniikka ja ääni, joita hän pääsi esittelemään Bachin Jouluoratorion, Henri Duparcin ja Robert Schumannin laulujen sekä etenkin Charles Gounoud'n Valentinin aariassa. Selvä suosikki jatkoon, vaikka kielten ääntämys jättikin toivomisen varaa.

Toisena esiintymisvuorossa oli korealainen sopraano Soomin Yu (s. 1987). Hän oli parhaimmillaan Otto Nicolain Windsorin iloisten rouvien parissa esittäen elämänmyönteisesti Madame Fluthin aarian. Hänen kohdallaan tuli esille se, että monilla aasialaisilla laulajille on erinomainen tekniikka, mutta prantamisen varaa on sekä tulkinnoissa - etenkin oratorio- ja kantaattitehtävien tyylissä - sekä kielessä.

Ensimmäisen puoliajan täydensi kiinalainen basso Shi Zong (s. 1982). Hänellä oli suhteellisen kevyt ääni. Lisäksi hän oli ainoa kilpailuun osallistuva basso, joten monelle kuulijalle oli pieni pettymys se, ettei kisassa nähdä tällä kertaa varsinaisia bassoja. Hänen esityksisään positiivisimman kuvan antoi hänen aariastaan, joka oli Ferrandon aaria Verdin Trubaduurista, jota hän on esittänyt myös oopperalavalla. Myös Camille Saint-Saëns'n Dance macabre sujui luonteikkaasti.

Aamupäivän jälkimmäisellä puoliskolla esiintyivät venäläinen sopraano Irina Baikova (s. 1987) ja yhdysvaltalainen baritoni John Brancy (s. 1988). Baikovalla on kaunis ääni ja tulkintaa vaikka toisille jakaa. Laulaminen meni osin ylitulkituksi ja hän otti vapauksia, jotka jättivät kuulijan mietteliääksi. Johtuuko Richard Straussin juhlavuodesta, mutta alkukilpailuun oli moni laulaja valinnut Straussin laulun ja varsin moni sen seuraksi Rahmaninovia. Baikova oli omimmillaan juuri Rahmaninovin kanssa.

Aamupäivän viimeinen esiintyjä John Brancy on luontainen esiintyjä, jolla oli sekä laulutekniikka, ääni että esiintyminen kohdallaan. Hän oli valinnut ohjelmaansa Mache dich mein Herze rein Matteus-passiosta sekä Schubertin ja Rahmaninovin liedit päättäen osuutensa Thomas'n Hamletin aariaan. Jos Matteus-passion tulkinta saattoi olla ylitulkittu, hänen muusikkoutensa ja tulkintansa sekä liedeistä että Hamletin aariasta olivat tähän mennessä parhaat. Hän myös sai aikaan ensimmäisen varsinaisen huutomyrksyn yleisön joukossa.

Kilpailun kaikkia eriä voi seurata sekä paikan päällä että radion ja internetin välityksellä. Suirat nettistriimaukset, jotka ovat katsottavissa myös jälkikäteen, antavat hieman erilaisen kuvan esiintyjistä kuin salissa kuultu ja nähty. Lähetysikkunassa käyty keskustelu on oli myös varsin vilkasta ainakin sen kokoomalähetyksen yhteydessä, jota itse seurasin.