Satunnaisia kohtaamisia - tosikuvia Euroopasta
Roland Schimmelpfennig: Kultainen lohikäärme. Anna-Riikka Rajanen, Harri Nousiainen, Jani Karvinen, Olli Ikonen ja Pirjo Luoma-aho. Kuva: © Kansallisteatteri, Valtteri Kantanen, 2014Roland Schimmelpfennig on Saksan esitetyin näytelmäkirjailija ja hän toimii myös ohjaajana. Hänen näytelmiään on esitetty yli 40 maassa. Hänen näytelmiensä lähtökohta on kirjallinen monista aikalaisistaan poiketen. Hän on erittäin tuottelias ja useasti palkittu. Kansallisteatterissa on aiemmin esittetty hänen näytelmänsä Push Up 1-3.
Schimmelpfennigin näytelmät ovat samanaikaisesti sekä runollisia että kertovat tämän päivän eurooppalaisesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Ne tapahtuvat usein yhdessä paikassa tai suppeassa ympäristössä. Näennöisesti tapahtumia on vähän ja ne voisivat tapahtua meistä kenelle tahansa. Niinkuin nyt Kansallisteatterissa Suomen ensi-iltansa saaneessa näytelmässä Kultainen lohikäärme (Der goldene Drache, 2009, Mülheimer Dramatikerpreis), jonka tapahtumat keskittyvät kiinalais-vietnamislais-thaimaalaiseen ravintolaan Kultainen lohikäärme, josta näytelmä on saanut nimensä. Kaikki näytelmässä tapahtuu ravintolassa tai samassa talossa olevissa asunnoissa sekä viereisessä ruokakaupassa.
Roland Schimmelpfennig: Kultainen lohikäärme. Jani Karvinen, Olli Ikonen, Anna-Riikka Rajanen, Harri Nousiainen ja Pirjo Luoma-aho. Kuva: © Kansallisteatteri, Valtteri Kantanen, 2014Kultainen lohikäärme on rakenteeltaan kuunnelmamainen (kirjailija teki siitä myös kuunnelmaversion 2012) ja perustuu nopeasti vaihtuviin kohtauksiin, jotka lyhyimmillään kestävät vain muutaman sekunnin. Ne sitoo toisiinsa näyttelijä-kertoja. Kertojan rooli siirtyy näyttelijältä toiselle samalla kun näyttelijät vaihtavat roolihahmoaan lennossa. Tämä vaatii näyttelijöiltä erinomaista ajoitusta ja tilaannetajua. Ei voi kuin hämmästellä miten viiden näytteleijän (Anna-Riikka Rajanen, Harri Nousiainen, Jani Karvinen, Olli Ikonen ja Pirjo Luoma-aho) onnistuvat luomaan kaikkiaan lähes kaksikymmentä roolihahmoa.
Mika Leskisen ohjaus on tarkasti hahmotettu ja ajoitettu. Hän tuo hyvin esille tekstin kirjallisen peruslähtökohdan - Jukka-Pekka Pajusen erinomainen suomennos - ja henkilöhahmojen inhimilliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Janne Vasaman näyttämökuva on pelkistetty, lähes tyhjä, joka muuntuu yhtä hyvin itämaiseksi ravintolaksi kuin asunnoiksi. Vasaman puvustus koostuu pääosin ravintolahenkilökunnan keltaisista verryttelypuseroista. Erityiskiitokset kuuluvat Esa Mattilan hienolle äänimaailmalle, jonka tarkkuus luo tässäkin miljöössä uskottavaa todellisuutta. Sama koskee Ilkka Niskasen valaistusta, joka mahdollistaa nopeat siirtymät tilanteesta toiseen.
Roland Schimmelpfennig: Kultainen lohikäärme. Pirjo Luoma-aho, Harri Nousiainen, Anna-Riikka Rajanen, Jani Karvinen ja Olli Ikonen. Kuva: © Kansallisteatteri, Valtteri Kantanen, 2014Tavallaan näytelmä on kuin yhteen taloon sijoittuva Salatut elämät. Joku saa ei-toivotun lapsen, joku pariskunta eroaa, isoisä hakee viimeistä sudetta. osa asukkaista on sukua keskenään, pettää ja rakastuu. Henkilöjoukossa on pari lentoemäntää, lähikauppias ja jokaisessa talosta löytyviä perustyyppejä. Tärkein on kuitenkin ravintolan henkilökunta, joka on aasialaista - sekaisin kiinalaisia, vietnamilaisia ja thaimaalaisia - kuka tietää. Konkreettisimmin kytkentä aasialaisten ja saksalaisten kesken tapahtuu ravintolan ruokalistan kautta. Ruokalajit luetellaan säntillisesti joka kerran listanumeroineen, nimineen, raaka-aineineen ja tulisuuden perusteella. Ruokalajit kuvaavat niitä syöviä ihmisiä. Aivan kuten aasialaisten erottaminen on osalle eurooppalaisia vaikeaa, liittävät ruokalajit saksalaiten kasvot itse henkilöihin.
Kaikki olisi muuten hyvin arkista, ellei tilannetta mutkistaisi se, että ainakin osa ravintolan henkilökunnasta on paperittomia. Kohtalokkaaksi tämä käy viimeksi saapuneelle nuorelle kiinalaiselle pojalle, jota esittää erinomainen Anna-Riikka Rajanen, TeAK. Hänen hammassärkyään ei voida viedä hammaslääkärin parannettavksi, vaan särkevä hammas on poistettava vanhanaikaisesti pihdeillä. Keskeisimmät tapahtumat ovat hampaan joutuminen toisen lentoemännän keittoon ja pojan kuoleminen verenvuotoon.
Sekä hammas että poika heitetään jokeen, jota kautta pojan henki palaa Kiinaan viemään viestin perheelle. Tärkeää on pystyä maksamaan matka suvulle, joka yrittää järjestää lapsille paremmat oltavat. Pojan toinen tehtävä oli löytää Eurooppaan aiemmin tullut sisarensa, mutta tehtävä osoittautuu mahdottomaksi. Sisar tai joku muu kiinalainen tyttö on joutunut seksityöläiseksi kauppiaan takahuoneeseeen. Talossa asuva isoisä tappaa tytön juovuspäissään. Kukaan ei ole kiinnostunut maahanmuutajien ihmisarvosta vaan ainoastaan vaihtoarvosta.
Roland Schimmelpfennig: Kultainen lohikäärme. Harri Nousiainen, Pirjo Luoma-aho, Anna-Riikka Rajanen ja Olli Ikonen. Kuva: © Kansallisteatteri, Valtteri Kantanen, 2014
Esityksen ja näytelmän onnistumisen tärkein edellytys on näyttelemisen täsmällinen ajoitus ja tyyppien hahmottelu. Tässä näyttelijäjoukko onnistuu ensiluokkaisesti. Muutamassa sekunnissa rooli ja hahmo muuttuu uskottavasti toiseksi ilman että täytyisi tehdä hahmoja peruukeilla tai vaatteilla. Nämä muodonmuutokset tekevät näytelmästä hauskuuttavan - sen melankolisesta perusvireestä huolimatta - sillä niin osuvasti he muuttuvat kiinalaisiksi keittiötyöläisiksi ja saksalaisiksi makkaranpurijoiksi.
Näytelmän opetus tiivistyy mukaan otettuun muunnelmaan sadusta muurahaisesta ja sirkasta. Sirkan tehtäväksi jää paperittoman seksityöläisen asema.
★★★☆☆
Roland Schimmelpfennig: Kultainen lohikäärme. Suomen Kansallisteatteri, Willensauna. Ensi-ilta 9.4.2014. Arvio perustuu ennakkonäytökseen 8.4.2014.
Ohjaus: Mika Leskinen, suomennos: Jukka-Pekka Pajunen, lavastus ja puvut: Janne Vasama, valosuunnittelu: Ilkka Niskanen, äänisuunnittelu: Esa Mattila, videosuunnittelu: Pyry Hyttinen ja Janne Vasama, naamiointi: Petra Kuntsi
Rooleissa; Harri Nousiainen, Jani Karvinen, Olli Ikonen, Pirjo Luoma-aho ja Anna-Riikka Rajanen (TeaK).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti