Jenni Lättilä - Wagneria suomeksi

Richard Wagner and the North - Sibelius-Akatemia 9.11.2013

Sibelius-Akatemian järjestämässä kansainvälisessä symposiumissa Richard Wagner and the North (ks. blogiteksti) muiden aiheiden rinnalla keskusteltiin siitä, miten Richard Wagner suhtautuisi tänä päivänä teostensa esityksiin, näyttämöllepanoihin, ohjauksiin. Entä pitäisikö teokset esittää alkukielellä - siis saksaksi - vai kulloisenkin maan omalla kielellä? Symposiumin ulkomainen pääpuhuja Barry Millington oli vankasti sitä mieltä, että Wagner suosisi uustulkintoja ja että teokset pitäisi tehdä tarina edellä. Tämä tarkoittaisi myös niiden esittämistä paikallisella kielellä niin, että yleisö pystyisi seuraamaan esityksiä vaivatta. Tarina- ja näyttämöllinen lähtökohta unohtui 1900-luvulla pitkiksi ajoiksi toisaalta Wagnerin suvun ajamien museointipyrkimysten ja toisaalta toisen maailmansodan jälkeisen esitystradition mukana. Siinä keskityttiin musiikin voimaan ja ohjaukset olivat hyvin pelkistettyjä (Wieland Wagner), joilla puhdistettiin Wagneriin liittyviä natsikytkentöjä. Nykyiset tekstitysmahdollisuudet ovat parantaneet tapahtumien seuraamista, mutta Millington - ehkä provosoidaksseen keskustelua - asettui voimakkaasti sille kannalle, että Wagner itse kannattaisi kansankielisiä esityksiä. Ohjaajavetoinen esitystraditio on saanut uudelleen vallan vuoden 1976 Patrice Cheréaun Ring-ohjauksen jälkeen.

Tähän keskusteluun liittyen sopi hyvin, että symposiumiin oli otettu mukaan Jenni Lättilän esitelmä Wagnerin laulujen esittämisestä suomeksi ja suomen kielen laululle asettamista erityisvaatimuksista. Lättilä kävi läpi suomen etu- ja takavokaalien merkityksen, vaikutuksen sanavalintoihin sekä mm. suomelle tyypillisen runomitan - kaksipolvinen trokeen - erityispiirteet ja erot Wagnerin käyttämiin runomittoihin. Suomen kielen lisäongelmia ovat pitkät vokaalit, jotka helposti muuttavat sanojen merkityksen, sekä suomelle luontaisen painotuksen.

Suomalainen ooppera esitti oopperat suomeksi pitkälle 1900-luvun jälkipuolelle. Näin tehtiin myös Wagnerin kohdalla. Vannoutuneeksi wagneriaaaniksi tunnettu Armas Järnefeld johti sekä Nibelungin sormuksen että Tristan ja Isolden suomeksi - hänen omina suomennoksinaan. Järnefeltin suomennoksille oli tyypillistä niiden hyvä laulettavuus, jolloin uskollisuus alkutekstille jäi toissijaiseksi. Lättilä analysoi Järnefeltin suomennoksia Wagneriin alkuperäiseen librettoon verrattuna sekä tekstin että laulajan kannalta. Erityishuomion sai Tristan ja Isolde -suomennos, joka on nyt luettavissa kokonaisuudessaan Suomen Kansallisoopperan kotisivulla Juhani Koiviston toimittamana. Jenni Lättilä esitti esimerkkinä Isolden lemmenkuolon Järnefeltin suomennoksena. Kaikissa esityksissä Lättilän pianopartnerina toimi Jari Hiekkapelto.

Jenni Lättilä ja Jari Hiekkapelto esittivät muina esimerkkeinä Wagnerin aarioista Elsan unen Lohengrinista P. J. Hannikaisen suomennoksena. Suomennos löytyy Sibelius-Akatemian laulutekstien suomennostietokaannasta. Siinä on esitetty rinnakkain alkuperäisteksti ja suomennos:
"Yksin mä mielin haikein
näin anoin luojaltain:"

Kolmantena esimerkkinä he esittivät Sieglinden aarian "Du bist der Lenz" Valkyyrian ensimmäisestä näytöksestä. (Tallenne ei ala aivan esityksen alusta). Tämä suomennos on Jalmari Finnen tekemä.

Mainittakoon että kaikki nauhoitukset on tehty luentotilausuudessa ja nauhoitus ei kaikilta osin ole teknisesti täydellinen, mutta antaa hyvän käsityksen siitä miten Wagneria on aiemmin esitetty suomeksi ja miltä keskeiset aariat kuulostavat suomeksi.