Symposium, Sibelius-Akatemia, 8-9. marraskuuta 2013
- Vieläkö Wagnerista löytyy uutta?
Richard Wagner: Siegfried-Ruf, Tommi HyytinenRichard Wagnerin syntymän 200-vuotisjuhlavuotta on vietetty näyttävästi ja hänen teoksiaan on esitetty enemmän kuin kenties koskaan. Suomessa on nähtykokonaisuudessaan oopperat Tristan ja Isolde (Kansallisooppera) ja Lohengrin (Savonlinnan Oopperajuhlat) sekä lukuisia konsertteja. Muissa pohjoisamissa on esitetty mm. Parsifal (Tukholma), Tannhäuser (Kööpenhamina, Tukholma), Ring (lyhennetty, Kööpenhamina) ja Reininkulta (Dalhalla).
Meillä teemavuoden päätti näyttävästi Sibelius-Akatemiassa järjestetty kaksipäiväinen symposium "Richard Wagner and the North", Symposiumiin osallistui reilu 50 luennoitsijaa ja aktiivista kuulijaa pohjoismaista, Baltiasta sekä Keski-Euroopasta.
Onko Wagnerista vielä jotain sanomatta? Oliko symposiumilla uutta annettavaa kaiken Wagnerista julkaistun tutkimuksen ja lukuisten kirjojen jälkeen? Luulisi, että hänen kirjallinen tuotantonsa sekä sävellyksensä olisi analysoitu viimeistä nuottia ja kirjelapppusta myöten. Löytyyhän esimerkiksi Googlesta yli 45 miljoonaa Wagneria koskevaa viittausta, kun esimerkiksi Hitler saa tyytyä 27 miljoonaan. Säveltäjien joukossa Wagnerille ei ole kilpailijoita. Wagnerista ilmestyy koko ajan uusia tutkimuksia, historioita, muita kirjoja ja muisteluksia niin, että lähes jokainen sukuun jotenkin liittyvä on kirjoittanut vähintään muistelmansa.
Symposium kohde Wagner ja pohjoinen - Pohjola laajasti tutkittuna - toi esille monia uusia näkökulmia sekä Wagnrin musiikkiin että varsinkin en vaikutuseen Itämeren alueen säveltäjiin, muihin taitelijoihin ja kulttuurielämään. Olipa mukana muutama uutinenkin. Varsinkin, jos ei ole omistanut koko elämäänsä Wagnerille.
Barry Millinton.Symposiumin pääluennoitsjoina olivat Barry Millington Englannista sekä Eero Tarasti ja Hannu Salmi Suomesta. Virallisen avauksen piti taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg, joka käsitteli Wagnerin musiikin merkitystä henkilökohtaisten tuntemustensa kannalta.
Barry Millington aalysoi uuden kirjansa kautta Wagneriin liittyviä myyttejä tai leimoja kuten antisemitismi, vallankumoksellisuus, naissuhteet jne. Hän yritti poistaa Wagneriin liittyviä yleisimpiä stereotypioita. Mielenkiintoisin hänen havainnoistaan oli, että vaikka Wagnerille ooppera oli ennenkaikkea kokonaistaideteos, jossa tarinalla oli keskeinen merkitys, on aina 1980-90-luvuille saakka keskitytty hänen musiikkinsa ja yritetty siten unohtaa tai peittää niiden eeppinen ja tekstuaarinen sisältö. Tähän on ollut syynä eritysesti saksalaisten välttämättömäksi tuntema puhdistautuminen natsi- ja antisemitismisyytöksistä. Sen mursi käytännössä vasta Patrice Cheréaun Bayreuthiin ohjaama Ring 1976. Sen jälkeen ohjaukset ovat siirtyneet jälleen keskiöön. Tästä Millingtonilla oli monia hyviä esimerkkejä viime vuosien produktioista. Millington jopa kärjisti sanomansa niin, että jos Wagner eläisi nykyisin hän suosisi uustulkintoja ja jopa mieluiten näkisi teoksensa esitetävän paikallisella kielellä.
Kielikysymystä sivuttiin myös monissa muissa esityksissä. Kiinnostava oli erityisesti Jenni Lättilän esitys siitä, mitä vaikeuksia liittyy Wagnerin laulamiseen suomeksi. Hän esitti esityksensä tueksi laulunäytteitä Wagnerin oopperoista. Esityksestä kävi ilmi myös, että Armas Järnefeltin suomennos Tristan ja Isolde - oopperasta on saatavana Suomen Kansallisoopperan kotisivulta Juhani Koiviston toimittamana.
Muista pääpuhujista Eero Tarasti puhui Wagnerin persoonasta, ammatista ja arvoista semiotiikan lähtökohdista. Hannu Salmen esityksen kiinnostavinta antia oli Wagnerin ja wagnerismin käsittely osallistumis- ja joukkoistamiskulttuurin edelläkävijänä. Wagneria voi eräällä tavalla pitää myös sosiaalisen median edelläkävijänä - toki kommunikaatio tapahtui sen ajan teknisiä välineitä käyttäen. Erityisesti Bayreuth ja sen juhlien tukemiseksi tapahtunut varojen keräys ja kannatusyhdistykset olivat sen ajan musiikkielämässä poikkeuksellisia.
Muiden esitysten aiheet vaihtelivat Wagnerin teosten vastaanoton arviointiin ja esitysten yleistymiseen pohjoismaissa sekä sekä arvioihin siitä, miten pohjolan väki kävi kuulemassa mestariaan Bayreuthissa ja aina tähän liittyvään kirjeenvaihtoon.
Itselleni kiinnostavimpia olivat esitykset, jotka selvittiväts Wagnerin vaikutuksia pohjoismaisiin säveltäjiin ja taiteilijoihin. Näitä olivat mm. saksalaisen Ulrich Wilkerin esitelmä Sibeliuksen kontrovertista suhteesta Wagneriin ja sen vaikutukseen Sibeliuksen ainoan Neito tornissa -oopperan sisältöön ja aina Mark Twainin kommentteihin Neidosta suhteessa Wagneriin.
Wagnerin oopperoiden esitykset ja ohjaukset pohjoismaissa sekä niiden vaikutukset teatterin ja oopperan tekemiseen olivat myös valaisevia. Samoin pohjoismaisten myyttien ja Wagnerin suhde sekä arvioinnit Kalevalan ja Edda-taruston vuorovaikutuksesta sekä mahdollisista Wagner-kytkennöistä. Kiinnostava oli myös Elke Albrechtin esitys suomalaisista Kalevala-aiheisista oopperoista, joita on tähän mennessä tehty yhteensä peräti 25. Wagnerilla oli suuri vaikutus symbolisteihin ja etenkin maalareihin. Siksi oli kiintoisaa kuulla Volter Kilven Parsifal-teoksesta, joka perustuu Parsifal-taruun mutta liitty myös Wagnerin oopperaan.
Symposiumin kaikki esitykset tullaan kokoamaan vertaisarvioinnin jälkeen julkaisuksi, jonka on määrä ilmestyä syksyllä 2014. Yhteenveto symposiumista julkaistaan myös Suonen Wagner-seuran julkaisussa Wagneriaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti