Puccinin spektaakkeli palasi teräkunnossa Kansallisoopperaan
Puccini: Turandot Kuva: Suomen Kansallisooppera, Heikki Tuuli, 2005
Suomen Kansallisoopperan Turandot, Giacomo Puccinin viimeiseksi jäänyt ooppera, esitettiin ensimmäistä kertaa tässä muodossa Kansallisoopperassa tammikuussa 2004. Se on alkuaan yhteistuotanto, joka on ennen Helsinkiä kiertänyt Sevillassa, Triestessä, Cagliarissa, Santanderissa ja Cordobassa. Produktio perustuu kuuluisan lavastajan ja ohjaajan Jean-Pierre Ponnellen (k. 1988) lavastus- ja puvustusideoihin. Ponnelle oli kuulusia suurista spektaakkelimaisista näyttämökuvista. Tähän oopperanohjaustyyliin Turandot, italialainen grand opera, on kuin luotu. Turandotin ohjauksen Helsinkiiin on tehnyt ruotsalais-kanadalainen Sonja Frisell, joka oli Ponnellen suojatti ja työpari muun muassa La Scalassa. Uusintaohjauksesta vastasi Jere Erkkilä. Itse näin tämän produktion vasta nyt sen uusintakierroksella.
Turandot on Puccinin viimeinen ooppera. Se jäi säveltäjältä myös kesken. Turandot on suuren tyylin grand opera, joka rinnastuu esimerkiksi Verdin Aïdaan. Molemmissa on kuorolla keskeinen rooli. Franco Alfano täydensi Turandotin lopun Arturo Toscaninin ohjeitten ja Puccinin muistiinpanojen pohjalta vuonna 1925. Puccinin oma sävellystyö päättyi Liùn kuolemaan. Alfanon työstä on kiistelty koko sen olemassaolon ajan, mutta se on kaikesta huolimatta vakiintunut versioksi, jota useimmin esitetään. Monissa ohjauksissa näytetään tavalla tai toisella se, mihin kohtaan Puccinin kädenjälki loppuu. Näin oli esimerkiksi Savonlinnassa, mutta Kansallisoopperassa teos jatkuu saumattomasti kohdasta, jossa Turandot jää makaamaan portaille ennen suurta loppuduettoa.
Musiikkina Turandot on ehkä suurinta, mitä Puccini on säveltänyt; kuoron suuri osuus, vaativat sopraano- ja tenoriroolit sekä eräät hänen kauneimmista aarioistaan pitävät siitä huolen. Se on täynnä tuttuja aarioita kuten Calafin aaria Nessun dorma (kenties tunnetuin tenoriaaria nykyisin) ja Non piangere, Liù, kaksi Liùn aariaa (Signore, ascolta ja kuolinkohtaus Tu che di gel sei cinta sekä Turandotin aaria In questa reggia. Turandotin rooli on eräs vaativimmista, ei pelkästään tekmisesti vaan myös siksi, että siinä pitäisi äänenvärin muuttua alkupuolen kylmän viileästä prinsessasta lopun rakkaudenlämpimään.
Turandot perustuu Carlo Gozzin näytelmään, jonka taustalla on Tuhannen ja yhden yön tarinat ja josta Giuseppe Adami ja Renato Simoni laativat oopperan libreton. Ennen Puccinia Turandotin tarinasta oli sävelletty jo kahdeksan oopperaa. Puccini oli kiinnostunut oopperan aiheesta sen eksoottisen, kaukoitään - Kiinaan - sijoittuvan tarina vuoksi. Olihan hän säveltänyt menestyksekkäästi jo aiemmin Japaniin sijoittuvan Madama Butterflyn sekä sillon eksoottiseen Amerikkaan sijoittuvan Lännen tytön (La fanciulla del West) ja siellä osittain tapahtuvan Manon Lescautin.
Turandot on suurten puitteiden ooppera, joka tapahtuu Beijingin Kielletyssä kaupungissa. Ponnelle on ratkaissut tapahtumapaikan sitten, että ensimmäinen näytös tapahtuu suuren itämaisen pään, jonka kruunaa agodin muotoinen päähine, ympärillä ja jota kiertää suuri kaksipuoleinen portaikko. Toisessa näytöksessä sekä oopperan lopussa näyttämökuva kääntyy patsaan toiselle puolelle, mistä paljastuu keisarillinen palatsi. Sekä näyttämökuva että puvustus ovat keisarillisen arvon mukaiset. Kun sekä tapahtumat että henkilöt ovat pikemminkin instituutioita kuin todellisia henkilöitä, on tuloksena helposti staattinen ja seisova näyttämökuva. Henkilöihin on vaikea saada inhimillisä piirteitä varsinkin, kun prinssi Calaf pikemminkin rakastaa Turandot-prinsessan tarua ja mainetta kuin henkilöä näiden takana. Frisell on tehnyt parhaansa inhimillisyyden lisäämiseksi, mutta kokonaan ei staattisuutta ole pystytty välttämään.
Oopperan juoni on klassinen kolmen arvoituksen tarina, jossa prinssi saa prinsessan puolisokseen, jos pystyy vastaamaan oikein kolmeen prinsessan esittämään kysymykseen. Oopperan alussa mestataan 27. yrittäjä, Persian prinssi, mutta siitä huolimatta Calaf haluaa koettaa onneaan isänsä Timurin ja orjatyttö Liùn vastustuksesta huolimatta.
Kuva: Suomen Kansallisooppera, Heikki Tuuli, 2013
Calaf pystyy vastaamaan oikein kaikkiin kolmeen kysymykseen - toivo, veri ja Turandot - ja siten voittamaan Turandotin. Calaf ei kuitenkaan halua voittoa velvollisuudesta vaan ainoastaan mikäli Turandot rakastaa häntä. Niinpä hän lupaa luopua palkinnostaan ja uhrata henkensä, jos Turandot saa ennen aamua selville prinssin oikean nimen. Turandotin yrittäessä kiristää nimeä Liùlta, tämä tekee itsemurhan. Liùn kuolema on oopperan riipaisevin hetki, kun hän uhraa henkensä rakastamansa prinssin edessä Calaf paljastaa sitten itse nimensä suudellessaan Turandotia, joka kuitenkin ratkaisevalla hetkellä tuntee rakkauden poltteen rinnassaan ja ilmoittaa kansalle prinssin nimeksi Rakkaus. Ja niin pari saa toisensa ja kansa pääsee piinastaan.
Puccini: Turandot, Mika Pohjonen ja AnnLouice LögdlundKuva: Suomen Kansallisooppera, Heikki Tuuli, 2013
Kuten sanottu musiikillisesti Turandot on erittäin vaativa, sillä nimihenkilön pitäisi tekmisten ongelmien voittamisen lisäksi pystyä muuttamaan alkuosan kolea ellei peräti jäinen äänensävy lopun rakkausdesta hurmioituneeseen lämpöön. Turandotin uudessa tulemisessa nimiroolissa on kaksoismiehitys. Näkemässäni esityksessä roolin lauloi ruotsalainen sopraano AnnLouice Lögdlund, jota nyt kuulin ensimmäsitä kertaa. Hänellä ei ollut pienintäkään vaikeutta selvittää roolin vaatimuksia. Birgit Nilssonilla ja ruotsalaisilla sopraanolegendoilla on Lögdlundissa oiva seuraaja. Sitä vain ihmettelee. miten Ruotsista nousee aina uusia tämän tason sopraanoja. Suomessa ei Turandotin osaa ole esittänyt Anita Välkin jälkeen yksikään kotimainen laulaja. Oopperan toisessa miehityksessä roolin laulaa Johanna Rusanen-Kartano, josta luonnollisesti odotetaan suuria.
Sankari Calafin tenoriroolin lauloi Mika Pohjonen, josta on kehittynyt Kansallisoopperan johtava italialaistenori. Pohjosen ääni soi ajoittain hieman baritonaalisesti, mutta monissa kohdissa hänen äänessään oli aitoa italialaista väriä, Nessun dorma -aarian hän lauloi hienosti saaden ansaitut väliaplodit. Näytteleminen ei aina ole ollut Pohjosen vahvimpia puolia, mutta Turandotissa se ei haittaa, sillä näyttelijän taidot ja liikkuminen eivät tässä teoksessa ole kovin merkittävässä osassa sen staattisen luonteen ja ylöspanon vuoksi. Anna-Kristiina Kaappola oli oivallinen Liú ja kuolinkohtaus ei jättänyt ketään kylmäksi, vaikka Kaappolan korkea sopraano ei olekaan täysin ideaali osaan. Tataarikuningas Timurin (Calafin isä) roolin lauloi Koit Soasepp, josta on nopeasti kasvamassa uusi merkittävä basso perinteikkääseen suomalaislajiin.
Puccini: Turandot: Juha Riihimäki, Dong-Hoon Han ja Petri Bäckström Kuva: Suomen Kansallisooppera, Heikki Tuuli, 2013
Oopperan suosikkihahmoja ovat kolme keisarin virkamiestä Ping (Dong-Hoon Han), Pang (Petri Bäckström) ja Pong (Juha Riihimäki), jotka yleensä vastaavat oopperan huumorista. Tässä ohjauksessa nämä roolit on jaettu kahtia siten, että kullakin ministereistä on oma kaksoisolentonsa, joka vastaa buddhalaisasussa tanssi- ja akrobaattitempuista. Lisää liikunnallisuutta on tuotu myös pyövelin miekkatempuilla ja muilla pienillä tapahtumilla. Kaikki sivuosat oli miehitetty pätevillä voimilla, mikä takasi tasapainoisen esityksen, jota yleisö juhli ansaituin bravo-huudoin ja aplodein. Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro näyttivät taitonsa ja iskukykynsä maestro Alberto Hold-Garridon johdolla.
Puccini: Turandot: AnnLouice Lögdlund ja Mika PohjonenKuva: Suomen Kansallisooppera, Heikki Tuuli, 2013
Giacomo Puccini: Turandot. Suomen Kansallisooppera. 27.11.2013.
Musiikin johto; Alberto Hold-Garrido, ohjaus: Sonja Frisell, uusintaohjaus: Jere Erkkilä, lavastus ja puvut: Jean-Pierre Ponnelle, valaistus: Joan Sullivan-Genthe
Laulajat: AnnLouice Lögdlund (Turandot), Mika Pohjonen (Calaf), Ann-Kristiina Kaappola (Liù), Dong-Hoon Han (Ping), Petri Bäckström (Pang), Juha Riihimäki (Pong), Koit Soasepp (Timur), Jussi Miilunpalo (Altoum), Juha Eskelinen (Mandariini), Kai Pitkänen ( Persian prinssi), Leena Liimatainen ja Satu Kristiina Jaatinen (Turandotin palvelijat) ja Jyrki Könnönmöki (pyöveli)
Suomen Kansallisoopperan orkesteri, kuoro ja lapsikuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti