Kuvan Kevät 2014

Uusi taiteilijamaalaussukupolvi esittäytyy

Kuva/Tila, Lisätila ja Galleria Fafa, 9.5.-1.6.2014

Karoliina Hellberg: Kuvaseinä Hellbergin maalauksista. Kuvan Kevät -näyttelyssä.

Kuvataideakatemian lopputyönäyttely on jo usean vuoden ajan kantanut nimeä Kuvan Kevät. Tällä kertaa mukana oli yhteenäs 37 akatemiasta valmistuvaa taiteilijaa. He edustavat neljää eri opetusalaa: maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka ja tila-aika.

Sampo Apajalahti: Aikojen takana syntyvät ne muistot, jotka meidät rakentavat. Pigmenttivedos, 2014. Kuva: © Kuvataideakatemia.

Kuvan kevät on saanut täksi vuodeksi uudet näyttelytilat. Pääosa teoksista on esillä akatemian viime syksynä käyttöön saamassa näyttelytilassa Kuva/Tila, joka sijaitsee Punavuoren Merikorttelissa. Kuva/Tilan lisäksi oli mukaan saatu samassa rakennuksessa sijaitseva Lisätila sekä Lönnrotinkadulla sijaitseva perinteinen Galleria Fafa, jossa kolme taiteilijaa saivat kukin käyttöönsä oman huoneen.

Kaarlo Stauffer: Nimetön. Öljy kankaalle, 2014. Kuva: © Kuvataideakatemia.











Lopputyönäyttely on tavan mukaan monipuolinen läpileikkaus nuoren taiteilijasukupolven töistä ja heidän eriasteisesta valmiudestaan taiteilijan ammattiin. Näyttely on jyryttämätön eli kaikki taiteilijat ovat saaneet "salonkiin" mukaan itsevalitsemansa työt tilan salliessa. Niiden esillepanosta ja eräänlaisesta kuratoinnista vastasi Maaretta Jaukkuri, joka on toiminut pikemmin taiteilijoiden mentorina kuin varsinaisena kuraattorina.

Päivikki Alaräihä: Sininen, iho ja Punainen, sininen. Akryyli kankaalle, 2014. 

Kokonaisuutena esillä olevat työt ovat tasokkaampia kuin eräinä aiempina vuosina. Voisi kuvitella, että uudet tilat ovat innoittaneet taiteilijat panemaan parastaan. Suurehkoa ryhmänäyttelyä arvioidessa on vaikea käydä läpi kaikkien töitä ja valinta kohdistuu katsojan omien mieltymysten mukaisiin tyyleihin ja tekniikoihin.

Klaus Kopu: Muodonmuutos, Tragedia ja Pako. Akryyli ja öljy kankaalle, 2014.

Tällä kertaa oma mielenkiintoni kohdistui erityisesti maalareihin. Mukana on useita taiteilijoita, joiden tekniset valmiudet ovat huomattavan pitkällä ja moni on selvästi jo löytänyt oman linjansa.

Vaikka yleistyksiä on syytä välttää, on mukana enemmän esittävää maalausta kuin aiemmin ja uusekspressionismi on antamassa sijaa vapaamuotoiselle figuralismille. Värimaalauksella ja interiöörikuvauksella on keskeinen merkitys. Näistä maalareista nousevat esiin Karoliina Hellberg, jonka maalauksissa on muistumia Henri Matisselta ja Välimereltä. Hän sai myös Kuvataideakatemian ystävien stipendin. Toiseksi mainitsisin Kaarlo Taufferin kaksi valokuviin perustuvaa perhekuvaa, joista toinen on löytänyt tiensä Päivi ja Paavo Lipposen rahaston nykytaiteen kokoelmaan. Taufferin maalauksissa valokuvat ovat vain lähtökohtana maalauksille, joiden jännitteet syntyvät maalauksen, ei alkuperäisen valokuvan todellisuudessa. Molemmat taiteilijat ovat teknisesti taitavia uuskolorismin edustajia.



















Jaana Laakkonen: Aavistus ja Puolia, öljy kankaalle, 2014.

Merkillepantavaa on, että monimuotoisuus on valttia niin maalauksessa kuin muussa taiteentekemisessä. Mukana on abstraktia ekspressionismia (mm. Klaus Kopu ja Jaana Laakkonen, minimalismia ja väri- ja valotutkielmia (Päivikki Alaräihä).


Sanna Brunila: Kylpy, pigmenttivedos, 2014  ja Metamorfoosi, pigmenttituloste, 2014 sekä Nukkekoti, sekatekniikka ja rakennussarja, 2014. 

Keskustelu historian kanssa on edelleen ajankohtaista niin tila/aika-koulutruksessa, maalauksessa kuin valokuvauksessa. Historiallisia valokuvia on käyttänyt Taufferin lisäksi hyväkseen muun muassa Sampo Apajalahti valokuvassaan Aikojen takana syntyvät ne muistot, jotka meidät rakentavat. Häneltä on esillä myös kaksi suurta pelkistettyä tilatutkielmaa, joissa kuvat ovat pelkistyneet hyvin viitteellisiksi. Toinen taitava valon ja valkoisen värin tutkija on Päivikki Alaräihä, jonka suuri, monin värikerroksin seinälle maalattu akryyliteos Nurkka 3 on tästä erinomainen esimerkki.

Fabian Olovson: Nimetön, veistosinstallaatio, sekatekniikka, 2014.








Monien taiteilijoiden teokset hakevat ja kokeilevat sekä eri opetusohjelmien että taiteenlajien rajoja. Näin on etenkin tila-aika sekä kuvanveisto-osioissa. Mukana on myös useita rakennettuja huoneita, joiden sisälle on sijoitettu niin videota, äänimaisemaa kuin materiaalikokeiluja.  Varsinkin Kuva/Tila galleria ja Merikortteli tarjoavat näille erinomaiset puitteet ja Fafaan sijoitetut hyötyvät siitä, että kullakin taiteilijat on oma riittävän ilmava näyttelytila.

Natalia Koziel: Making Spaces', projisoinnit, 2014.



Taiteilijakoulutuksen ja opiskelijoiden rajojen etsimisestä erinomainen esimerkki on Timo Tähkäsen Pyörä pyörii ja ihmiset hyörii, joka on näyttelyyn sijoitettu installaatio, mutta jonka sisältö on projekti, joka tutkii värien hiljaista vaikutusta dementoituviin vanhuksiin. Ei toimintaterapiaa vaan värin ja taiteen suoraa mentaalista kokemista.

Timo Tähkäsen Pyörä pyörii ja ihmiset hyörii, installaatio, 2014.













★★★☆☆
Kuvan Kevät 2014. Kuvataideakatemian lopputyönäyttely. 9.5.-1.6.2014. Avoinna ti-su 11-18. Kuva/Tila, Merimiehenkatu 36 C. Lisätila, Merimiehenkatu 36 B ja Galleria Fafa, Lönnrothinkatu 35.









Lotta Mattila: Hei sun hevoset karkaa. osb-levy, 2014. Kuva: © Kuvataideakatemia.