Näyttelijä Timo Tuominen teki vuonna 2011 Kansallisteatterin Lavaklubille lauluillan Timo Tuominen avec Jacques Brel belgialais-ranskalaisen laulaja-lauluntekijä Jacques Brelin (1929-1978) lauluista. Ensimmäisen ilta koostui paristakymmenestä aiemmin suomennetusta Brelin tunnetuimmasta laulusta, joiden suomennokset olivat Liisa Ryömän ja Aale Tynnin. Niitä oli kuultu aiemmin muun muassa Helsingin kaupunginteatterin esityksessä Laulusi elää Brel. Sekä kaupunginteatterin että Tuomisen tulkinnoista on julkaistu levy. Tuomisen levy on livetaltiointi Lavaklubilta. Siinä tulee hyvin esille Tuomisen into Brelin lauluihin ja erityisesti niiden sisältämiin kertomuksiin, jotka ovat kuin pienoisnäytelmiä. Levyn perusteella Tuomisen lähestymistapa on selvästi näyttelijän ja vain kuultuna on ehkä hieman liiankin teatraalinen. Mutta niissä on mukana sellaista sielukkuutta kuin ranskalaiselta chansonilta parhaimmillaan odottaa.
Avec Jacques Brel sai erinomaisen vastaanoton, jonka perusteella ja vanhan Brel-innoituksensa kannustamana Tuominen on valmistanut toisen kattauksen Brelin lauluja. Tähän Encore Brel -iltaan hän on valinnut yhteensä 24 Brelin laulua. Kootessaan ohjelmaa Tuominen huomasi, että Brelin lauluista harvat ovat Suomessa tunnettuja ja vain aniharvat on suomennettu. Niinpä hän päätyi itse suomentamaan valitsemansa laulut. Tuominen on suomentanut kaikki laulut lukuunottamatta päätöslaulua Rakastakaa (Quand on a que l'amour), jonka suomennos on Liisa Ryömän sekä Tuomisen yhdessä Kristina Haatajan kanssa suomentamaa Lähtöaulaa (Orly).
Tuominen on pyrkinyt autenttisiin suomennoksiin niitä kaunistelematta. Brel puhuu rakkaudesta, erosta, syntymästä ja kuolemesta tavalla, joka puhuttelee yhtä hyvin 1950- ja 60-lukujen Pariisissa kuin 2010-luvun Suomessa. Toisaalta Tuominen on käyttänyt sanastoa, joka liittää tekstit suoraan tähän päivään. Lisäksi muun muassa Vesouliin (Vesoul) -laulun paikkakunnat ovat saaneet suomalaiset vastineet, mikä tuo mielentilan lähemmäksi suomalaista kuulijaa.
Illan suurin yllätys oli se, miten sisällöllisesti päteviä ja koskettavia tarinoita Tuominen on saanut aikaan. Samalla laulujen tarinallinen ja näyttämöllinen sisältö on jalostunut. Tuominen elää ne ja liiallisen pateettisuuden väliin mahtuu sopiva ripaus huumoria. Laulut ja niiden esitykset ovat juuri sillä tavalla rosoisia kuin Brelin laulujen odottaa olevan.
Esitykseen valitut laulut tarjoavat hyvän läpileikkauksen Brelin chansoneista. Mukana on niin rakkauslauluja kuin hirtehistä yhteiskuntakritiikkiä. Jälkimmäisestä paras esimerkki on uudelleen suomennettu Porvarit (Les bourgeois), jonka purevuus ei 60 vuodessa ole vähentynyt rahtuakaan. Suurelle yleisölle tunnetuin lauluista on varmaan Le moribond (Kuolevainen), joka on tullut tunnetutuksi englanninkielisen version kautta (Seasons in the Sun).
Tuominen ei ehkä ole suuri laulaja, mutta hän yllättää todella myönteisesti ja laulutaito on parantunut ensimmäisestä illasta. Yhdessä muusikoidensa Tomi Rikkola (kitara ja alttoviulu), Tuomo Kuure (kontrabasso), Juha Menna (rummut ja perkussiot) sekä Marko Roininen (piano ja haitari) yhtye saa aikaan todella hyvän klubitunnelman, jota Lavaklubin miljöö vielä erinomaisesti tukee. Paikoitellen Tuomisen näyttelijämaneerit uhkaavat päästä vallalle, mutta tyylien sopiva vaihtelu ja kappaleiden sovitukset pitävät ylitulkinnan kurissa. Tässä suhteessa positiivinen kehitys Avec Jacques Brel - levyyn on merkittävä. Erinomaisena näyttelijänä Tuominen pitää myös illan tunnelman sopivan letkeänä ja fokuksen Brelin lauluissa.
Täysi sali sai kiitollisten suosionosoitusten palkaksi kolme ylimääräistä mukana Viimeinen valssi (La valse à mille temps) ja Amsterdam. Suuren yleisömenestyksen ansiosta Tuomisen chanson-ilta uusitaan Lavaklubilla neljä kertaa syys- ja lokakuussa.
Tässä vielä malliksi kaksi laulua (Viimeinen valssi ja Rakastakaa) Avec Jacques Brel -illasta taltioituna Ida Aalberg-säätiön näyttelijäpalkintojen jakotilaisuudesta 21.11.2011.
★★★★☆
Timo Tuominen: Encore Brel. Suomen Kansallisteatterin Lavaklubi. 22.5.2014
Esiintyjät: Timo Tuominen (laulu), Tomi Rikkola (kitara ja alttoviulu), Tuomo Kuure (kontrabasso), Juha Menna (rummut ja perkussiot) ja Marko Roininen (piano ja haitari).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti