Sibelius-Akatemian oopperakoulutus näyttää voimansa
W. A. Mozart: Cosi fan tutte. Kuva: Sibelius-Akatemia / Erkka Malmivaara, 2014.
Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen uuden, viime syksynä aloittaneen, maisteriluokan ensimmäiseksi produktioksi oli valittu Wolfgang Amadeus Mozartin klassikko-ooppera Cosi fan tutte eli Niin tekevät kaikki naiset, jonka libretto on Lorenzo Da Ponten. Teos sopii erinomaisen hyvin oopperakoulutukseen, sillä siinä on kuusi tasavahvaa roolia eikä lainkaan kuoroa, Sen myötä oppii hyvin Mozartille luontaisen laulutyylin. Cosi fan tutte on koominen romanttinen ooppera, joka on lumoavimmillaan ja uskottavimmillaan, jos laulajat ovat nuoria, kevytäänisiä ja suhtautuvat oopperaan leikkimielellä. Teos nähtiin Musiikkitalon Sonore-salissa huhti-toukokuussa yhteensä kuusi kertaa.
Oopperan juoni on kevyt ja yksinkertainen. Vannoutunut poikamies Don Alfonso (Toomas Kolk) lyö vetoa kahden nuoren opiskelijapojan Ferrandon (Håkon Kornstad, vierailijana Norjan musiikkiakatemiastsa, jossa Ferrando oli myös hänen lopputyönsä) ja Guiglielmon (Robert Näse) kanssa vetoa näiden kihlattujen uskollisuudesta. Jos miehet suostuvat päivän ajan noudattamaan Don Alfonson neuvoja, hän todistaa, että kaikki naiset - Fiordiligi (Saara Kiiveri) ja Dorabella (Tuuri Viik) mukaan lukien - ovat yhtä petollisia ja huikentelevaisia kuin kaikki muutkin naiset. Don Alfonsolla on juonensa toteuttamisessa apuna palvelija Despina (Mia Heikkinen). Miehet lähetetään mukamas sotaan, mutta tosiasiassa he palaavat albanialaisiksi sotilaiksi naamioituina ja alkavat liehitellä ristiin toistensa kihlattuja. Naisten alkuun korkea moraali pettää matkan varrella ja lopulta he rakastuvat toistensa kihlattuihin.. Julmaksikin koettu komedia päättyy lopulta parhain päin. Elämässä nyt vain on myötä- ja vastamäkiä.
Cosi fan tutte kestää väliaikoineen yli kolme ja puoli tuntia ja voi perinteisenä ohjauksena tuntua pitkältä ja puuduttavalta. Näin ei todellakaan ollut laita Sibelius-Akatemiassa. Oopperan ohjaajaksi oli saatu Wienin valtionoopperasta kokenut Wolfgang Schilly, joka tuntee oopperaperinteen sekä opperaohjauksen tyylit perinpohjin, vaikka kyseessä oli hänen toinen Cosi fan tutte -ohjauksensa. Schilly on kertonut hakevansa ideoita elokuvamaailmasta ja ohjaus tarjosi elokuvan ystäville ylimääräistä hupia, kun yritti keksiä, mistä elokuvista eri kohtaukset olivat saaneet innoituksensan.
Schilly yhdessä lavastajien Christoph Kanterin ja Kurt Kempfin kanssa oli luonut modernin ja erittäin nautittavan oopperaesityksen. Moderneista piirteistä huolimatta ohjaus oli uskollinen Mozartille siinä mielessä, että se oli kytketty sopivalla tavalla nykyaikaan. Olipa väliin sijoitettu tyylitajuisesti muutamia suomen- ja ruotsinkielisiä repliikkejä ja Kornstadin soittama jazz-saksofonisoolo. Huijauksen loppuhuipennus oli sijoittettu Las Vegasin avioliittopalatsiin, jossa Don Alfonso yht'äkkiä puhkeaa Elvis Presley -imitaatioon kuuluisine nauruineen.
Ohjauksen lähtökohtana on yliopistoon ja sen laboratorioon sijoitettu opetustilanne, joiden lavastus ja puvustus ovat täysin tätä päivää. Mitä kummallisemmiksi juonen käänteet muuttuvat, sitä surrealistiksemmiksi muuttuvat lavasteet ja puvut (Kellopeliappelsiini ym.). Mukaan on mahtunut niin naamiaisasuja, karnevaalia, kylpylää kuin amerikkalaista viihdemaailmaa. Alun yksinkertainen laboratorioluokka muuttuu labyrinttimaiseksi rakennelmaksi, joka muuntautuu tarpeen mukaan uusiksi ympäristöiksi. Keskeinen osa ylöspanon onnistumisessa on Rainer Michelin suunnittelemalla valaistuksella. Pääosin monokromaattisella valaistuksella luodaan tyylikkäitä näyttämökuvia - joskus pakollisilla viedoille terästettynä - samalla kun värit kuvastavat henkilöiden vaihtuvia tunnetiloja.
Kaikesta näkee, että Sibelius-Akatemian nuoret laulajat ovat heittäytyneet produktioon täysillä ja hyvällä huumorilla. He tekevät esittämistään henkilöistä samalla osuvia karikatyyrejä että inhimillisesti tuntevia ihmisiä. Ja soittavat tarvittaessa vaikka jazzia.
Onnistuin näkemään oopperan kakkosmiehityksen. Se osoitti, että Sibelius-Akatemian oopperakoulutus on hyvissä käsissä. Samoin kuin kuulemani mukaan ykkösmiehityksessä, myös tässä miehityksessä kaikki kuusi solistia selvisivät tehtävistään ensiluokkaisesti. Laulamiseen oli kiinnitetty erityistä huomioota ja Mozart-kuviot tulivat erinomaisesti esiin. Erityisesti panin merkille onnistuneen yhteislaulun esimerkiksi Saara Kiiverin ja Tuuri Viikin yhteiskohtauksissa. Samoin Håkan Kornstad ja Robert Näse sekä lauloivat koskettavasti että näyttelivät täydellä sydämellä. Toomas Kolk oli Don Alfonsona hyvä komeljanttari ja sulhasten kanssa lähes samanikäöisenä toi vedonlyöntiin poikien kujeilun leimaa eikä vain vanhan elostelijan kyynisyyttä. Mia Heikkinen oli jälleen erinomainen Despina ja muodosti hyvän parivaljakon Kolkin kanssa.
Sibelius-Akatemian orkesteri Markus Lehtisen johdolla soitti innolla ja reippaasti, mikä piti tapahtumat vauhdissa ja yleisön mielenkiinnon yllä. Tämän esityksen kanssa ei aika käynyt pitkäksi. Kokonaisuutena tämä oli hauskin oopperaesitys, minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Se lupaa hyvää oopperakoulutuksen tulevaiisuudelle Musiikkitalon uusissa puitteissa. Hyvän kujeen päälle kannatti ottaa kunnon selfie koko esiintyjäjoukosta.
★★★★☆
Wolfgang Amadeus Mozart: Cosi fan tutte. Sibelius-Akatemia. Musiikkitalo, Sonore-sali. Ensi-ilta 25.4.2014. Arvio perustuu esitykseen 2.5.2014
Ohjaus: Wolfgang Schilly, musiikinjohto: Markus Lehtinen, lavastus: Christoph Kanter ja Kurt Kempf, valosuunnittelu: Rainer Michel, maskeeraussuunnittelu: Riina Laine ja tuottaja: Marjukka Malkavaara.
Solistit: Saara Kiiveri (Fiordiligi), Tuuri Viik (Dorabella), Mia Heikkinen (Despina), Robert Näse (Guglielmo), Håkon Kornstad (Ferrando) ja Toomas Kolk (Don Alfonso).
Sibelius-Akatemian oopperaorkesteri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti