Taiteilijakuva Nils-Aslak Valkeapäästä
Ari-Pekka Lahti: Áillohaš - Auringon poika. Jarkko Lahti ja Tiina Weckström. Kuva: © Suomen Kansallisteatteri/ Nico Backström, 2014.
Suomen Kansallisteatteri on laajentanut toimintaansa viime vuosina niin, että se toimii kaikkiaan viidellä näyttämöllä. Viides vuonna 2010 perustettu kiertuenäyttämö vie teatteria laitoksiin ja paikkoihin, joissa teatteria ei yleensä nähdä. Tällä kaudella teatteri otti ohjelmistoonsa ensimmäisen saamelaisnäytelmän Áillohaš - Auringon poika. joka kertoo saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapään (saameksi Áillohaš) (1943–2001) tarinan. Näytelmä esitetään osittan saamen ja osittain suomenkielellä. Sen on kirjoittanut Valkeapään elämäntarina perusteella Ari-Pekka Lahti.
Näytelmä on tuotettu Kansallisteatterin ja Beaivváš Sámi Našunálateáhterin ja Ruska Ensemblen kanssa yhteistyönä. Omapohjan näytäntöjen jälkeen esitys kiertää kevään aikana Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisilla alueilla. Valitettavasti Helsingissä näytöksiä oli yhteensä vain noin puolitusinaa lopuunmyytya esitystä saamelaisten kansallispäivänä 6.2. tapahtuneen ensi-illan jälkeen.
Näytelmällä Kansallisteatteri osoitti nimensä mukaisesti olevansa koko kansan ja myös vähemmistöjen teatteri. Auringon poika ei kuitenkaan ja totta tosiaan ole kiintiönäytelmä ja pakkopullaa. Se on eräs parhaista teatteriesityksistä pitkään aikaan. Tästä kiitos kuuluu sekä Ari-Pekka Lahden ansioille tehdä monipuolisesta ja alkuaan kiistanlaisesta monitaiteilijasta Nils-Aslak Valkeapäästä kiinnostava taiteilijakuva ilman puuduttavaa elämänkerrallista pönötystä. Mukaan on otettu vain keskeisimmät taitekohdat Valkeapään elämästä.
Ari-Pekka Lahti: Áillohaš - Auringon poika. Tiina Weckström, Jarkko Lahti ja Iŋgor Ántte Áilu Gaup. Kuva: © Suomen Kansallisteatteri/ Nico Backström, 2014.
Valkeapää oli outo lintu omiensa sekä valtaväestön parissa. Poromiehen poika, joka ei pysty tappamaan, kuuntelee luonnon puhetta, joka muuttuu musiikiksi ja joiuiksi. Ristiriitainen suhde perheeseen ja yhteisöön kulkee lankana läpi näytelmän. Monilahjainen poika päätyy Helsinkiin opiskelemaan. Hän valmistui opettajaksi, mutta kiinnostus kulttuuriin: kuvataiteisiin, musiikkiin, kirjoittamiseen ja kansanperinteeseen vievät voiton. Helsingissä hän kohtaa pääkaupungin sivistyneistön, joka kaipaa koko ajan uutta ja joka 1970-luvun alussa innostuu varhaiseen maaimanmusiikkiin.
Valkeapään ehdottomuus ja taiteellisuus avasi hänelle vähitellen ovia ja mainetta. Hän saa myös tunnustusta aina Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoa myöten (1991). Osa maineen kannoilla tulevasta huomiosta on suorastaan irvokasta. Valkeapäästä kasvaa koko saamelaiskultuurin ikoni, mikä toisaalta imartelee, mutta käy myös voimille. Hän osasi ottaa ilon irti ympäri maailmaa ulottuneilla kiertueilla ja matkoilla, mutta kaipasi aina pohjoiseen, jossa sisäinen ääni puhui selkeimmin. Valkeapää oli monipuolinen taiteilija, joka näytti taitonsa niin kuvataiteilijana, kirjailijana kuin muusikkona joiun ja etnomusiikin edelläkävijänä.
Ari-Pekka Lahti: Áillohaš - Auringon poika. Jarkko Lahti, Mary Sarre ja Iŋgor Ántte Áilu Gaup. Kuva: © Suomen Kansallisteatteri/ Nico Backström, 2014
Ari-Pekka Lahden näytelmä punoo yhteen kiinnostavalla tavalla taiteilijaminän etsimisen, suhteen saamelaiskulttuuriin ja -kansaan. Ari-Pekka Lahden ja Hanna Brotheruksen ohjaamasta sekä Kirsti Renton lavastamasta näytelmästä on karsittu pois kaikki turistirekvisiitta ja folklore, mikä tekee oikeutta kulttuurin ytimelle. Jarkko Lahti on sisäistänyt Valkeapään taiteilijaluonteen sen kaikissa eri ulottuvuuksissa. Monikansallinen näyttelijäryhmä Lahti, Iŋgor Ántte Áilu Gaup, Mary Sarre ja Tiina Weckström tuovat esiin Valkeapään elämän risteilyn kulttuurien ristitulessa. Saamen ja suomen yhdistäminen sekä musiikki ovat luonnollinen osa näytelmää ja sen vaikuttavuutta. Pelkistetty valkea lavastus, puvustus ja valaistus tuovat pohjoisen tunnun ilman turistirihkamaa.
Hieno näytelmä taiteilijan tiestä ja saamelaisuudesta.
★★★★☆
Jari-Pekka Lahti: Áillohaš - Auringon poika. Suomen Kansallisteatteri, Omapohja. Ensi-ilta 8.2.2014. Arvio perustuu esitykseen 14.2.2014.
Ohjaus: Ari-Pekka Lahti ja Hanna Brotherus, lavastus: Katri Rentto, pukusuunnittelu: Berit Marit Haetta, musiikki: Tuomas Rounakari, koreografia: Hanna Brotherus, valo- ja äänisuunnitelu: Harri Kejonen ja kirjallinen avustaja: Jarkko Lahti.
Rooleissa: Iŋgor Ántte Áilu Gaup, Jarkko Lahti, Mary Sarre ja Tiina Weckström.
Kuvat: Nico Backström
Esitys on toteutettu yhteistyössä Beaivváš Sámi Našunálateáhterin ja Ruska Ensemblen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti