Juha Hurme - Europaeus

Kansanrunous raikkaasti 2010-luvulle 

Juha Hurme: Europaeus. Petra Poutanen-Hurme, Taisto Reimaluoto, Hanna Rajakangas, Timo Tuominen, Esa-Matti Long ja Antti Pääkkönen.
Kuva: © Suomen Kansallisteatteri/ Tuomo Manninen, 2014.



Suomen Kansallisteatterissa sai Kalevalanpäivänä ensi-iltansa Juha Hurmeen kirjoittama, ohjaama ja lavastama näytelmä David Emmanuel Daniel Europaeuksesta. D.E.D. Europaeus oli kansanrunouden kerääjä, kielitieteilijä ja arkeologi. Hän oli monella tavalla kummajainen suomalaisen kansallisuusaatteen syntyvaiheissa. Hän syntyi Savitaipaleella silloisessa Viipurin läänissä kirkkoherran ja entisen karjapiian lapsena, mikä mahdollisti koulunkäynnin mutta jätti hänet varsinaisen sivistyneistön ulkopuolelle. Hänestä tuli ikuinen ylioppilas, jonka kiinnostus kohdistui kansanrunouteen sekä kielititeeseen. Hän keksi lukuisia uudissanoja mutta jäi toiseksi mm. Elias Lönnrotille. Hänen kiinnostukmsensa ulotttui antropologiaan ja hän väitti, että ihmissuku periytyy Afrikasta. Tämä aiheutti luonnollisesti 1800-luvulla suurta pilkkaa.

Europaeuksen suurin kiinnostus kohdistui kansanrunouteen sillä itäsuomalaisena hänelle luontainen suunta oli itä ja Karjala Ruostin sijaan. Hän teki lukuisia kansanrunouden keräysmatkoja Vienan ja Inkerin Karjalaan. Hän arvosteli voimakkaasti Lönnrothia Kalevalan editoinnista ja ennenaikaisesta julkaisemisesta. Hänen mielestään Kalevalaa ei olisi pitänyt julkaista ennen kuin sen runot olisi kerätty kattavasti niin Vienan kuin Tverin Karjalasta. Hän haki apurahoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta, mutta apuhoja ei herunut. Europaues oli liian idealistinen ja omantienkulkija, jotta hän olisi sopinut kansallisen heräämisen muottiin. Kun tukea ei myönnetty, hän teki omatoimisia keruumatkoja taittaen matkat kävellen joka vaikutti hänen terveiden elintapojen oppiinsa.

Juha Hurme: Europaeus. Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long ja Taisto Reimaluoto. Kuva: © Suomen Kansallisteatteri/ Tuomo Manninen, 2014.







Europaeus oli idealisti ja periaatteen mies, joka oli kiinnostunut monista asioista mutta joka ei särmikkään persoonansa takia sopinut maakuvaansa rakentaneen Suomen kulttuurieliitin pirtaan. Hän putosi samaan luokkaan J.J. Wecksellin ja Aleksis Kiven kanssa - näitä hoidettiin mm. Lapinlahden sairaalaassa, Weckselliä jopa yli 40 vuotta. Kivi oli näistä kolmesta ainoa, joka selvisi voittajana. Kivenkin kohdalla vain teokset, jotka kanonisoitiin. Europaeus kuoli rutiköyhänä nälkään Pietarissa, jonne hänet haudattiin köyhien joukkohautaan. Apua tuli liian myöhään.

Hurmeen Europaeus ei ole historiallinen näytelmä, mutta se käyttää lähtäkohtana Europaeuksen elämänvaiheita. Hurme käyttää taidolla eri lähteitä kuten Kiven, Wecksellin, August Ahlqvist-Oksasen, Eino Leinon, ja Sakari Pälsin tekstejä sekä innoituksekseen myös mm. Lewis Carrollin, Samulia Parosen ja Ludwig Wittgensteinin tekstejä. Huolellisen pohjatyön kautta Hurme on onnistunut kokoamaan Europaeuksesta ja hänen kohtalostaan kuvan, joka puhuttelee nykyihmistä. Hurme tekee sen tuomalla mukaan tämän päivän kieltä ja elämäntilanteen käyttäen mm. kalevalaista runomittaa. Kansallinen herääminen tuo keittoon oman säväyksensä. Puhdashenkinen idealismi kohtaa näytelmässä ajan valtarakenteet. Paralleelit tämän päivän yhteiskunnalliseen ja eurooppalaiseen maailmankuvaan eivät ole sattumaa.

Hurmeen näytelmä on älyllinen ja suuresti inhimillinen teos, jossa huumorilla ja tunteilla on suuri merkitys. Ensimmäinen näytös on hauskinta, mitä olen aikoinen teatterin lavalla nähnyt. Hauskuus ei perustu vitseihin ja sketsihahmoihin vaan asioiden yhdistelyyn katsojan päässä olevien mielikuvien  kautta. Kalevalamittainen kutsu väliajalle on esimerkki siitä, miten runonlaulun perinne voisi yhä elää arkipäivässämme. Hauska johdatus tauolle sekä vanhoihin näytelmiin sisältyvä johdatus jälkimmäiseen näytökseen, jossa nauru muuttuu itkuksi tai suruksi päähenkilön traagisen elämänkohtalon myötä.

Juha Hurme: Europaeus. Esa-Matti Long, Taisto Reimaluoto ja Antti Pääkkönen. Kuva: © Suomen Kansallisteatteri/ Tuomo Manninen, 2014.






Hurmeen näytelmän suurin ansio on tuoda kansallinen herääminen ja kansanrunous tähän päivään ilman, että pölystä ja peruskoulun Kalevalasta olisi jälkeäkään. Tähän Hurme on päässyt paitsi oivaltavan tekstin myös ohjauksen kautta. Hän käyttää taidokkaasti hyväksi tekstin, musiikin ja viitteellsien lavastuksen keinot. Onnistumisen kruunaavat erinomaiset ja osaavat näyttelijät, jotka heittäytyvät teoksen vietäviksi. Keskeinen henkilö on Timo Tuomisen esittämä D.E.D. Europaeus, joka esittää atteeseensa uskovaa ja sille omistautunutta päähenkilöä kaikella sillä idealismilla ja luonnonlapsen antaumuksella ja innolla, jonka tehtävä vaatii. Muut roolit on jaettu Taisto Reimaluodon, Esa-Matti Longin ja Antti Pääkkösen kesken. He muuntuvat yhtä hyvin kansallisen heräämisen rivimiehiksi ja tapahtuminen kommentoijiksi kuin suurmiehiksi (Kivi, Lönnrot, Wecksell ja Ahlqvist). Etnopohjaisesta musiikista ja naisrooleista vastaavat valloittavasti Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas.

Europaeus on näytelmä, joka jokaisen suomalaisen pitäisi nähdä ja kokea. Erityisesti kaikkien  peruskoululaisten. Valitettavasti kaikki kevään esitykset on jo loppuunmyyty.

Juha Hurme: Europaeus. Hanna Rajakangas, Petra Poutanen-Hurme ja Timo Tuominen. Kuva: © Suomen Kansallisteatteri/ Tuomo Manninen, 2014.






★★★★★

Juha Hurme: Europaeus. Suomen Kansallisteatteri, Willensauna. Kantaesitys 28.2.2014. Arvio perustuu esitykseen 27.2.2014.
Ohjaus ja lavastus: Juha Hurme, musiikki: Duo Hurme (Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas), puvut: Anne Kotola, valot: Juha Hurme ja Hanna Lahtela, äänisuunnittelu: Juha Hurme, Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas, koreografia: Saara Hurme.
Rooleissa: Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long, Timo Tuominen ja Taisto Reimaluoto.
Kuvat: Tuomo Manninen.