Tapani Kokko, Juha Menna ja Kristian Smeds - Veistäjät

Taiteilijat ite-teatterin lavalla

Tapani Kokko, Juha Menna ja Kristian Smeds: Veistäjät. Tapani Kokko Kuva: © Lennart Laberenz, 2014.









Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä esitetään tänä keväänä neljä Smeds Ensemblen tuotantoa, joissa tutkitaan teatterin suhdetta ja rajoja muihin taiteisiin kuten musiikkiin ja kuvataiteisiin. Kristian Smeds on lisäksi juuri valittu Kansallisteatterin ensimmäiseksi residenssitaiteilijaksi, mihin sisältyy kolme teatteriproduktiota vuosina 2015-2018. Sen lisäksi hän osallistuu muutoinkin teatterin kehittämiseen.

Tapani Kokko, Juha Menna ja Kristian Smeds: Veistäjät. Tapani Kokko ja Juha Menna. Kuva: © Lennart Laberenz, 2014.









Veistäjät on esitys kahdesta kuvanveistäjästä, joista kummallekin puu on tärkeä materiaali puuta. Tapani Kokko ja Juha Menna opiskelivat samaan aikaan Kuvataideakatemiassa 1990-luvulla mm. Radoslaw Grytan ja Kain Tapperin johdolla. Grytan vaikutus näkyykin sekä Veistäjät-esityksen töissä että suhteessa materiaalin käsittelyyn.

Veistäjien lähtökohtana on ollut Mennan ja Kokon Keravan taidemuseossa olleen näyttelyn yhteyteen tehty musiikkipainotteinen villin lännen esitys. Se on sittemmin jalostunut kuvanveistäjien elämää ja työtä käsitteleväksi näytelmäksi, jonka ohjaajaksi ja dramaturgiksi veistäjät saivat Kristian Smedsin. Lopputulos on kirjattu kaikkien kolmen nimiin.

Veistäjät on mielenkiintoinen sekoitus teatteria, performanssia, musiikkia ja veistämistä. Esiintyjien hahmot ovat peräisin villin lännestä Mennan ollessa intiaani ja Kokon pistoolisankari. Näytelmä käynnistyy lapsuuden inkkarileikillä, joka linkittää leikin taiteilijan työn perusraaka-aineeksi. Kaikki eivät voi jalostaa lapsuuden leikkejä ammatiksi. Värikkäät hahmot varmasti helpottavat ei-ammattinäytteilijöiden sopeutumista teatterilavalle samalla, kun ne luovat sillan lapsuudesta taiteilijapersoonan syntymiselle.

Esitys on rakennettu vuoropuhelun muotoon niin, että kumpikin esittää vuorotellen kommentteja omasta taiteilijafilosofiastaan, työstään ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Keskustelu tuo esille  taiteilijoiden monet yhtäläisyydet ja eroavaisuudet. Kumpikin on tyylilleen ja persoonallisuudelleen uskollinen.

Keskeskustelu käsittelee miesten aiheita mutta mukana on myös syvällistä kommentointia taideteorioista ja omasta taiteilijalaadusta - nämä ovat kaikkein koskettavimpia ja avoiminpia ajatuksia illan aikana. Osa keskustelusta koskee päivittäistä elämää, toimeentuloa ja perhettä. Mennan keskustelu viisivuotiaan poikansa kanssa konkretisoi leikin ja taiteen välisen suhteen. Vaikka leikki on taiteilijan perusravintoa, on lapsi usein vielä luovempi. Ero lapsen ja taiteilijan völillä on ideoiden työstäminen kestävään muotoon. Se vaatii ammatitaitoa ja kärsivällisyyttä. Viestäjät panee pohtimaan myös ite-taoteen ja ammattitaiteen välistä rajaa, varsinkin kun ammattikuvataiteilijat tässä ttekevät ite-teatteria. Se voi olla vapauttavaa kaikille osapuolille.

Tapani Kokko, Juha Menna ja Kristian Smeds: Veistäjät. Juha Menna. Kuva: © Lennart Laberenz, 2014.


Vuoropuhelu toimii myös taiteen kohdalla. Kummallekin taiteilijalle on annettu näytelmän sisällä oma taidetyöpaja, jossa he voivat toteuttaa omaa taitelijaluonnettaan omalla temperamentillaan ja tekniikallaan. Menna työstää pronssiveistosta ja Kokko suuresta puunrungosta ihmispatsaan karkealla moottorisahatekniikalla. Lastu kentää niin pihalla kuin näyttämölläkin.

Näytelmän ja performanssin raja hämärtyy, kun Kokko ottaa yleisön joukosta avustajan ja kun Menna ryhtyy maalaamaan yleisöstä pikamuotokuvia.

Näyttämökuva on taiteilija-ateljee, joka täynnä pientä rekvisiittaa sekä työvälineitä, sahoja, talttoja ja materiaalia. Näyttämö, puvustus että käyetty kieli ovat täynnä äijäenergiaa - viinaa, seksiä ja rockenrollia. Tämän ei ainakaan pitäisi säikyttää miespuolisia katsojia. Kotoinen olo muistuttaa puuhastelua autotallissa tai varastossa.

Tapani Kokko, Juha Menna ja Kristian Smeds: Veistäjät. Tapani Kokko ja Juha Menna. Kuva: © Lennart Laberenz, 2014.



Veistäjät on mielenkiintoinen kurkistus kuvataiteilijan elämään. Moni katsomossa ollut kuvataiteilija löysi helposti yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä. Smedsin jäljiltä esitys on varmaan tiivistynyt ja äijähuumorin määrä kenties hieman siistiytynyt.Veistäjät on looginen pala Smedsin ohjaajauran palapelissä. Esityksessä taiteen filosofia on hitsattu muotoon, jossa se kiinnostaa laajempaa yleisöä. Kuten taiteessa tässäkin kaikki perustuu ideaan ja sen toteutukseen. Kaksi esiintyjää - Smeds nähdään seremoniamestarina vain esityksen alussa ja lopussa - pitää yleisön hyppysissään koko kahden tunnin tauottoman esityksen ajan.

Esityksen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus tutustua Kokon ja Mennan töihin. Veistäjien kevään esitykset on lähes loppuunmyyty, mutta onneksi se jatkaa Kansallisteatterin ohjelmistossa myös syksyllä.

 ★★★★☆

Tapani Kokko, Juha Menna ja Kristian Smeds: Veistäjät. Suomen Kansallisteatteri, Omapohja. Ensi-ilta 14.3.2014. Arvio perustuu esitykseen 19.3.2014
Tuotanto: Smeds Ensemble
Konsepti: Tapani Kokko ja Juha Menna, puheet, jutut ja tarinat: Tapani Kokko, Juha Menna ja Kristian Smeds, ohjaus ja dramaturgia: Kristian Smeds, veistokset, kuvat, lavastus ja puvut:
Tapani Kokko ja Juha Menna, valo- ja äänisuunnittelu: Teemu Nurmelin ja näyttämömestari: Patrick Torné.
Esiintyjät: Tapani Kokko ja Juha Menna

Valokuvat: © Lennart Laberenz, 2014