Rajalinjalla: Jonna Hyry - Maat, meret ja taivaat

TM-Galleria 23.10-10.11.2013

Taiteilija Jonna Hyry on valmistunut Lahden Taideinstituutista 2004 ja opiskellut sen jälkeen taidehistoriaa Helsingin yliopistossa pääaineenaan modernin taiteen historia. TM-Galleriassa oleva näyttely Maat, meret, taivaat on tähän mennessä merkittävin Hyryn näyttely Helsingissä.

Näyttelyn töitä leimaa Hyryn syvällinen tuntemus amerikkalaisen modernismin historiasta ja kehityksestä. Ne leimaavat hänen taiteellista työskentelyään ja vaikuttavat alintajuntaisesti niin hänen tapaansa maalata kuin aiheiden valintaan. Näyttelyä voi lähestyä modernin taiteen historian kautta etsimällä liittymäkohtia amerikkalaisen modernismin kehitykseen ja yksittäisiin taiteilijoihin. Itse löysin hänen töistään sukulaisuutta abstraktiin ekspressionismiin, minimalismiin, värikenttämaalaukseen sekä jälkiminimalismiin. Esikuvien etsiminen on Hyryn tapauksessa kuitenkin varsin turhaa. Hän on analysoinut keräämänsä opin ja sisäistänyt ne omaksi tyylikseen.

Hyryn ansioksi voi lukea kyvyn käyttää ja yhdistellä värejä ja muotoja niin, että ne pitävät katsojan kiinnostuksen yllä. Maalauksissa on myös sisäistä jännitettä, joka paljastuu niiden pintarakenteita tarkemmin tutkimalla.

Oman ulottuvuutensa Hyryn töihin tuo se, että hän on antanut kaikille maalauksilleen konkreettiset suomenkieliset nimet. Vaikuttaa siltä, että nimet ovat taiteilijalle tärkeitä ja syntyneet osana maalausprosessia. Vauikka nimillä on useimmiten yhteys luontoon, rakennettuun ympäristöön tai arkielämään, ne eivät silti varsinaisesti kuvaile tai selitä maalausten sisältöä. Katsojalle jää tilaa tulkita maalaukset omalla tavallaan. Nimet voivat kuitenkin antaa lisäaspektin kuvien katseluun. Useat töiden nimet ovat saaneet innoituksensa luonnosta kuten punasävyinen Pohjanmaan usvaa, vihreitä ja tummia värikenttiä sisältävä Kivinen meri tai sininen monikulmio Valtameri. Näyttelyyn kuuluu myös rakennettuun urbaaniin ympäristöön viittaavia töitä kuten Satamasta ja Tehtaan savua sekä mahdollisesti taiteilijan työympäristöstä kertovat Tietohallinto, Lex ja Shakki.

Taiteilijan oman selityksen mukaan pelkistetyn kuvakielen viittaukset ulkoiseen todellisuuteen yhdistyvät maalaustyössä tiedostettuihin tunnetiloihin ja muistikuviin. Yksilön kokemukset kytkeytyvät näin laajempaan ajalliseen ja kulttuuriseen jatkumoon. Tämä näkyy muun muassa viittauksina amerikkalaisen modernismin perintöön.