14.8.2014

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu

Oliko tuomareiden ratkaisu yllätys?


VII Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun voittajat: Kateryna Kasper, Ukraina ja  Beomjin Kim, Korea. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.








VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu oli kaikkien aikojen tasokkain ja tasaväkisin. Aiemmin voittajat tai ainakin voittajasuosikit ovat erottuneet jo kisan varhaisessa vaiheessa. Tällä kertaa suosikkeja oli lukuisia ja etenkin miesten sarjan korkea taso ja huippubaritonien määrä leimasivat kilpailua. Toisaalta harvinaisempia äänityyppejä kuten bassoja, tenoreita ja alttoja oli edelleen harvassa ja sopraanot ja baritonitkin painottuivat kevyempiin ääniin. Varsinaisia dramaattisia ääniä oli mukana vähän tai tuskin lainkaan. Esimerkiksi yhtään Wagnerin aariaa ei kisan aikana kuultu. Toisaalta tämä on varsin luonnollista, koska kyseessä oli varsin nuorten laulajien kilpailu. 

Tuomariso päätyi antamaan ensimmäisen palkinnon naisten sarjassa ukrainalaiselle sopraanolle Kateryna Kasperille ja miesten sarjassa korealaiselle tenorille Beomjin Kimille.

Kasper kuului jo alkueristä lähtien suosikkeihin ja hän voitti mm. välikilpailun yhteydessä järjestetyn yleisöäänestyksen selvästi. Miesten sarjassa puhuttiin koko ajan baritonien kovasta ja tasaisesta taistosta. Sen kärjessä olivat kroatilaiset Matija Meić - joka voitti samaisen yleisöäänestyksen miesten sarjan - ja 23-vuotias Leon Kosavic sekä kilpailun kuopus 21-vuotias ukrainalainen Dmytro Kalmuchyn. Samassa sarjassa kilpailivat vielä välieriin päässeet Hansung Yoo ja Waltteri Torikka sekä aiemmin karsiutunut yhdysvaltalainen John Brancy. Heillä kaikilla oli vankat tukijoukkonsa, joista erityisesti Kosavicin ja Kalmuchynin kannattajat kannustivat suosikkiaan äänekkäästi.

Mukana oli myös kolme tasokasta tenoria, joista parasäänisin eli korealainen Beomjin Kim pääsi loppukilpailuun voittaen lopulta koko miesten sarjan. Koko kilpailun esitysten perusteella hänen voittoaan voi pitää hienoisena yllätyksenä ja yleisön reaktioista päätellen jopa pienoisena pettymyksenä. Tämä ei missän nimessä ole Kimin syy, sillä hän hoiti oman osuutensa taidolla ja kaikella kunnioituksella. Hänellä on myös ääni ja karismaa, jolla valloitetaan isotkin näyttämöt. Itseasiassa voittajaksi olisi hyvin perustein voitu nimetä kuka tahnassa kolmesta kärkeen sijoittuneesta laulajasta.
Tuomariston ratkaisua tarkasteltaessa kiinnostavinta ovat heidän arviointikriterinsä ja se mitä itse kukin oli voittajasta hakemassa. Jo välikilpailuun valittuja tarkastellessa kävi ilmi, että tuomaristossa oli vallalla kaksi suuntausta. Toisaalta oltiin metsästämässä parasta ja karismaattisinta oopperaääntä ja toisaalta etsimässä parhasta (konsertti)laulajaa. Jälkimmäisellä tarkoitan lied- ja konserttilaulajaa, jolla tulkinnat, kielet ja instrumetti ovat täydellisesti hallinnassa.

Kilpailun loppua kohti oopperaäänen metsästys nousi arvossa. Tätä on perusteltu sillä, että ura ja raha tehdään oopperalavoilla ja kuten tuomariston jäsen Deborah Voigt totesi Helsingin Sanomille "Yhdysvalloissa ei saa lied-keikkojakaan, jos ei ole oopperatähti." Voigtin kommentti pitää pitkälle paikkansa ja tämän näkyy mm. Korean ja Kiinan lauluopetuksessa. Tässäkin kilpailussa osa laulajista keskittyi aarioiden komeaan esittämiseen ja barokkiaaria ja yksinlaulut olivat vain "pakkopullaa", jotka selvitetään kunnialla. 

Euroopassa - ja Suomesssa - tilanne ei ole vielä yhtä paha - tai hyvä - kuin Pohjois-Amerikassa. Täällä arvostetaan yhä myös yksinlaulua, vaikka liedkonserttien määrä on vähenemistään vähentynyt. Siksi suomalainen yleisö olisi mielellään nähnyt voittajina laulajia, jotka ovat kiinnostavia esiintyjinä ja tulkitsijoina ja  joiden laulamasta kielestäkin saa selvää. Kateryna Kasperin kohdalla käytäväkeskustelut koskivatkin sitä, onko hänen äänensä liian "pieni" vai riittävätkö tulkinnalliset ansiot voittoon. Tällä kertaa riittivät.

Tätä samaa ajatusmaailmaa vasten yleisö oli mielellään nähnyt loppukilpailussa romanialaisen mromanialaisen sopraanon Iulia Maria Danin sekä kanadalaisen sopraanon Florie Valiquetten, jota moni piti kiinnostavimpana naislaulajana. Heidän lyyriset, pienehköt äänensä joutuivat kuitenkin antamaan loppukilpailussa sijaa upeaäänisille venäläisille Ekaterina Morozovalle ja Elena Gusevalle. Heistä varsinkin Morozova onnistui hyvin finaalissa, jossa hänen loistokas äänensä ja korukuvionsa nostivat hänet finaalin suurimmaksi positiiviseksi yllättäjäksi.

Miesten sarjassa lopputulos oli hieman toinen ja voittajaksi valikoitui loppukilpailun ainoa tenori. Tulevaisuuden kyvyt ja parhaat laulajat sekä näyttelijät jakoivat seuraavat sijat. Kimillä on ääni, josta mikä tahansa oopperatalo tulee olemaan ylpeä. Hänen alkuerissä esittämänsä Cilean Federicon valitus jo pelkästään avaa ovet minne tahansa.

Kilpailun lopputulos on tavallaan kompromissi kahden linjan välillä. Naisten sarjan voitto meni laulajalle ja miesten sarjan voitto oopperalaulajalle. Täytyy koko ajan muistaa, että tässä puhutaan paljon makuasiosta ja todella pienistä eroista. Kilpailussa jonkun on voitettava, vaikka mielellään olisi nähnyt kaikki finaalin osanottajat ensipalkinnon saajina. Voittajia he ovat kaikki. Uskon, että heistä moni tulee tekemään loistavan kansainvälisen uran.

Laulun ja liedin tulevaisuus ansaitsisi laajemman keskustelun. Nyt se tuli julkisuuteen vasta loppukilpailun jälkeen eräissä tuomareiden kommenteissa. Helin-kilpailu suosii tietyssä määrin oopperaa, mutta kisaa on mahdoton selvittää ilman laajaa ohjelmistoa, joka kyllä karsii jyvät akanoista.

Omasta mielestäni lopputulos ja paikintojen kohdentunminen ei ollut järin suuri yllätys, Se ei osunut täysin yhteen oman suosikkilistani kanssa. Ei liioin sen listan kanssa, jonka uskoin tuomariston julkistavan. Olisin odottanut, että molemmissa sarjoissa samat peruslinjaukset pitävät. Nyt kompromissi tyydytti varmaan kummankin linjan edustajia.

Kokonaisuutena VII Mirjam Helin oli upea kilpailu, jossa oli erinomaiset laulajat ja upeat puitteet ja järjestelyt Mirjam Helinin humaanissa hengessä. Ja hiemo tuomaristo, joka voi olla työhönsä tyytyväinen puheenjohtajansa Jorma Silvastin harmaista hiuksista huolimatta. Kaikki tämä auttaa pitämään Helin-kilpailut laulukilpailujen kaanonin huipulla myös tulevaisuudessa.


VII Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun voittajat: 1. Beomjin Kim, Korea, 2. Matija Meić, Kroatia, 3. Leon Kosavic, Kroatia. 4. Dmytro Kalmuchyn, Ukraina, 1. Kateryna Kasper, Ukraina, 2. Ekaterina Morozova, Venäjä, 3. Sunyoung Seo, Korea ja 4. Elena Guseva, Venäjä. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - loppukilpailu

Tiukkaa loppuun saakka


VII Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun voittajat: 1. Beomjin Kim, Korea, 2. Matija Meić, Kroatia, 3. Leon Kosavic, Kroatia. 4. Dmytro Kalmuchyn, Ukraina, 1. Kateryna Kasper, Ukraina, 2. Ekaterina Morozova, Venäjä, 3. Sunyoung Seo, Korea ja 4. Elena Guseva, Venäjä. Kuva: Heikki Tuuli, 2014.

Mirjam Helin -kilpailun finaali oli kerännyt Musiikkitalon konserttisalin täyteen kuulijoita. Kahdeksalla finalistilla oli kullakin kahden aarian tai orkesterilaulun verran aikaa vakuuttaa yleisö ja tuomarit omista taidoistaan. Jo etukäteen oli tiedossa, että kilpailu on tiukka ja ratkeaa vasta orkestrifinaalissa, vaikka kaikkien kolmen erän suoritukset vaikuttavat lopputulokseen. Osalla laulajista oli enemmän ja osalla vähemmän aiempaa kokemusta sinfoniaorkesterin kanssa työskentelemisestä. Myös Musiikkitalon akustiikan saattoi olettaa vaikuttavan ainakin joihinkin suorituksiin. Siksi olikin hyvä, että kaikki olivat saaneet tutustua saliin välierien aikana - vaikkain pianon säestyksellä. Loppukilpailuun valittujen laulajien lista antoi myös vihjeitä siitä, että oopperalaulajat ja -äänet voisivat olla etulyöntiasemassa voittajia valittaessa.

Elena Guseva. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014

 

Ensimmäisenä esiintyi venäläinen sopraano Elena Guseva (s. 1986). Hän oli ihastuttanut alkuerissä äänellään ja tulkintavoimallaan. Välikilpailussa hänen paras suorituksensa oli hieno tulkinta Alban Bergin myöhäisromattisesta laulusarjasta Seitsemän varhaista laulua. Hänellä oli yksi parhaista oopperaäänistä, jossa on myös ilmaisuvoimaa. Hänen suurin puutteensa on vieraiden kielten ääntämisessä. Finaaliin hän oli valinnut Richard Straussin laulun September (Vier letzte Lieder) sekä Annen aarian No word from Tom Stravinskin Hulttion tiestä. Valitut laulut eivät valitettavasti tuoneet esille hänen parhaita puoliaan, sillä äänestä puuttui Straussin vaatima säteily eikä harvemmin kuultu aariakaan tuonut esille uusia piirteitä hänen taiteilijapersoonastaan. Ehkä aisiaa olisi auttanut jonkin venäjänkielisen aarian ottaminen mukaan ohjelmaan. Gusevan loppukilpailuesitykset.

Dmytro Kalmuchyn. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Toisena oli vuorossa kilpailun nuorin osanottaja 21-vuotias ukrainanlainen baritoni Dmytro Kalmuchyn (s. 1993). Hänellä on upea ääni, rohkeutta ja aikaa kehittyä. Jo nyt hän on huomattavan pitkällä. Finaaliin hän oli valinnut Rodrigon kuolinkohtauksen Verdin Don Carloksesta sekä aarian Felix Mendelssohnin oratoriosta Elias. Hän suoriutui tehtävistä hyvin, mutta kokemattomuus ilmeni sekä yhteistyössä orkesterin kanssa että syvällisemmän tulkinnan puuttumisena. Hänellä on tulevaisuus edessään ja halutessaan mahdollisuus osallistua vaikka kaksiin seuraaviin Helin-kilpailuihin. Kalmuchynin loppukilpailuesitykset.


Kateryna Kasper. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Kolmantena oli vuorossa yksi naisten sarjan ennakkosuosikeista ja välierien yhteydessä yleisöäänestyksen voittanut ukrainalainen sopraano Kateryna Kasper (s. 1986). Hän oli esiintynyt kautta linjan tyylikkäästi, ääntään taidolla käyttäen ja tyylitajunsa näyttäen.  Loppukilpailuun hän oli valinnut Paminan aarian Ach, ich fühl's Mozartin Taikahuilusta sekä Théresen aarian Francis Poulencin oopperasta Les mamelles de Tirésias. Paminan aarian hän esitti kokemuksella ja tyylillä, mutta ääni vaikutti hieman pieneltä ja jätti mahdollisuudet myös muille kilpailijoille. Sen sijaan Puolencissa hän toi esille esittäjän kykynsä ja hurmasi yleisön täysin ilman ylinäyttelemistä. Kasperin loppukilpailuesitykset.

Beomjin Kim. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Ensimmäisen puoliskon päätti korealainen tenori Beomjin Kim (s. 1990). Hänen loppukilpailuohjelmansa oli laadittu varman päälle eli Romeon aaria L'amour, l'amour Gounod'n oopperasta Romeo et Juliette sekä Rodolfon aaria Che gelida manina Puccinin La Bohèmesta. Ne hän esitti varmaotteisesti ja upealla tenorillaan, josta moni oopperatalo tulee olemaan ylpeä. Kim oli selvästi parhaimmillaan italialaisen oopperan parissa, jossa hänen äänensä syttyi täyteen loistoonsa. Hänellä on suuri oopperaääni. Omasta mielestäni hänen huippukohtansa sattui alkueriin, joissa hänen esittämänsä Cilean Fredericon valitus oli yksi huippukohdista. Kimin loppukilpailuesitykset.

Leon Kosavic. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Väliajan jälkeen astuivat kehiin miesten sarjan kaksi kroatialaista ennakkosuosikkia. Heistä ensimmäisenä 23-vuotias baritoni Leon Kosavic (s. 1991), joka valloittavalla persoonallaan, mukautumiskyvyllään ja vaihtelevilla tulkinnnoillaan oli voittanut yleisön sydämet. Loppukilpailuun hän oli valinnut Riccardon aaria Bellinin I Puritanista sekä Belcoren aarian Donizettin Lemmenjuomasta. Hän lauloi jälleen eläytyen ja hänen äänensä läpäisi helposti orkesterin. Hurmaustaitoaan hän näytti etenkin Belcoren aariassa ja uskon, että hänen kannattajansa odottivat hänen voittoaan koko kilpailussa. Ehkä hänen nuori ikänsä ja äänen volyymi voidaan laskea hänelle vielä pieneksi puutteksi. Mutta Kosavic on varmasti laulaja, jota kuullaan Suomessa ja ympäri maailmaa usein jatkossa. Kosavicin loppukilpailusuoritukset.

Matija Meić. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Etukäteen Kosavicin suurin haastaja oli häntä hieman vanhempi ja tummaäänisempi kroatialainen baritoni Matija Meić (s. 1986). Hän oli yksi omista suosikeistani jo alkuerissä ja odotukset vahvistuivat välierässä, jossa hän esitti mm. parhaan suomalaisen laulun (Tauno Pylkkäsen Pastorale). Loppukilpailussa hän esiiti Figaron aarian Rossinin Sevillan parturista sekä Rodrigon kuolinkohtauksen Verdin Don Carloksesta. En tiedä johtuiko kisaväsymyksestä vai mistä, mutta yllättäen hänellä oli vaikeuksia Figaron aariassa saada äänensä kantamaan kunnolla orkesterin yli - ainakin takapermannolle - sekä esitykseen sellainen irtonaisuus, jota täydellinen esitys vaatii. Rodrigonn aaria meni paremmin ja sen tulkinnassa hän otti jopa sopivasti riskiä.  Henkilökohtaisesti uskoin, että hänen aiemmissa erissä hankkimansa johto olisi pitänyt loppuun saakka. Meićin loppukilpailusuroitukset.

Ekaterina Morozova. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Arpa oli heittänyt toiseksi viimeiseksi esiintyjäksi suuriäänisen venäläisen sopraanon Ekaterina Morozovan (s. 1987). Hänellä oli yksi kilpailun upeimmista äänistä ja tunnetta vaikka muille jakaa. Hänellä oli ns. oopperaääni, mutta aiemmisa erissä vieraiden kielten ääntämys oli aiheuttanut kysymysmerkkejä Välierissä hän teki yhden koko kilpailun sykähdyttävimmistä tulkinnoista laulamalla viisi Sergei Prokofjevin laulua Anna Ahmatovan runoihin. Loppukilpailussa hän esitti aarian Haydnin Luomisesta, jonka saksassa oli jälleen toivomista sekä Semiramiden aarian Rossinin samannimisestä oopperasa. Siinä hänen äänensä ja korukuvionsa pääsivät täyteen oikeuteensa. Morozova oli mielestäni loppukilpailun suurin positiivinen yllättäjä. Morozovan loppukilpailusuoritukset.

Sunyoung Seo. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Viimeisenä esiintyjänä oli korealainen sopraano Sunyoung Seo (s. 1984), joka alkuerän Madama Butterflyn perusteella oli suurimpia jos ei suurin oopperasuosikki. Loppukilpailuun hän oli valinnut teokset, joiden olisi luullut sopivan hänelle täydellisesti. Hän aloitti Haydnin Luomisella ja päätti Leonoran suureen aariaan Verdin Kohtalon voimasta. Hän lauloi Pace, pace mio dion kauniisti ja varmasti, mutta jos puutteita haluaa etsiä, ongelmat löytyvät äänen perusväristä, josta puuttuu se jokin sekä sisäistynein tulkinta. Tekniikka ja kaikki muu ovat erinomaisesti hallinnassa. Seon loppukilpailutulkinnat.

Oma listani palkintojärjestykseksi oli seuraava: naiset: Kasper, Soun, Morozova ja Guzeva sekä miehissä: Meić, Kosavic, Kim ja Kalmuchyn. Vedonlyönnissä ei Soun voitto olisi ollut yllätys. Tuomariston palkintojärjestys oli hieman erilainen, mutta perusteltu. Ja kuten sanottu erot olivat pieniä ja kaikki olisivat ansainneet ensipalkinnon.

11.8.2014

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Välikilpailu 4/4

Viimeisen erän jännitystä


Waltteri Torikka. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014










Viimeiseen välierään sunnuntai-iltana oli kasautunut - yleisön puolelle - ylimääräistä jännitystä, sillä viimeisten neljän laulajan joukossa oli Suomen toivo ja ainoa edustajamme miesten sarjassa Waltteri Torikka sekä huikean Donizetti-aarian Ah' mes amis alkuerässä vetänyt yhdysvaltalainen tenori Jonathan Winell. Heitä täydensivät mezzosopraano Hagar Sharvit ja sopraano Florie Valiquette, joista etenkin jälkimmäinen lukeutui alkuerän perusteella kilpailun kiinnostavimpiin laulajiin.

Välierän jälkeen tuomariston odotettiin julkistavan yhteensä kahdeksan finalistin nimet eli neljä naista ja neljä miestä. Mäin myös tapahtui ja täysin ilmoitetussa aikataulussa. Loppukilpailuun valittujen nimilista ei sisältänyt suuria yllätyksiä, kun otetaan huomioon makuerot ja se, että tuomaristo suosi hieman suurempia - oopperalavoille sopivia - ääniä ja nuorempia kilpailijoita. Tällöin mielenkiintoisimmat lied- ja konserttilaulajat joutuivat antamaan hieman tasoitusta. Mutta ilman vastaväitteitä kaiki finaaliin selvinneet ovat hienoja laulajia. Heillä kaikilla ja myös välikilpailuun päässeistä suurimmalla osalla on hieno tulevaisuus edessään.


Hagar Sharvit. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Illan välierän aloittaja oli israelilais-saksalainen mezzosopraano Hagar Sharvit (s. 1986).     . Hänellä on kohtuullisen pieni ääni, jossa ei välttämättä ollut riittävästi volyymia Musiikitalon täyttämiseen. Suhtautuminen hänen esiintymiseensä vaihteli varmasti sen mukaan, missä osassa salia kuulija istui. Hän oli valinnut ohjelmakseen Sibeliuksen Svarta rosor sekä liedeiksi laulun Brahmsilta, Duparcilta ja Schönbergiltä. Odotetuimmat laulut olivat Schubertin Gretchen am Spinnrade sekä vaativa ja dramaattinen Erlkönig, jonka tunnelman ja eri hahmojen esiintuomisessa hänellä oli vaikeuksia. Aariana hänellä oli Charlotten aaria Massenet'n Werther-oopperasta, joka osoitti hänen tulkintakykynsä ja hyvän kielitaidon. Sharvitin välieräesitykset.

Toisena oli oman baritonimme Waltteri Torikan vuoro (s. 1984). Hän oli valinnut avausnumerokseen Billy Buddin aarian Benjamin Brittenin samannimisestä oopperasta. Torikka sopii hyvin Billy Buddin rooliin ja hänellä on varmasti tulevaiuss myös muissa Brittenin oopperoissa. Jäin kuitenkin miettimään, olisiko kokonaisuudelle ollut eduksi, jos ooppera-aaria olisi ollut italiaksi esimerkiksi Mozart ja tuonut esille Torikan huumorintajun ja hauskuuttajan taidot. Näin varsinkin kun muu välierän ohjelma oli suomalainen. Kotimaisena lauluna oli Toivo Kuulan Sinipiika ja laulusarjaksi Torikka oli valinnut sarjan Sibeliuksen lauluja. Hän esitti Sibeliuksen laulut hyvin sinivalkoisella äänellä ja osin alleviivaten. Yleisö varmasti rakastui hänen esityksiinsä ja hän tulee varmasti olemaan näiden laulujen kysytty esittäjä tulevaisuudessa. Sibeliuksen laulut olivat kuitenkin melko samankaltaisia, jolloin dramaattista ja tulkinnallista vaihtelua syntyi rajallisesti. Erityisesti jäin pohtimaan, miten Sibeliuksen laulut tällaisena kokonaisuutena vaikuttavat niihin tuomariston jäseniin, jotika eivät tunne säveltäjän tuotantioa perinpohjaisesti. Rohkea valinta Torikalta ja hienoa myyntityötä suomalaisen musiikin - ja Sibeliuksen laulujen - puolesta. Mutta  riittääkö se baritonien tiukassa kisassa? Waltteri Torikan välieräsuoritukset.


Florie Valiquette. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Tauon jälkeen kolmantensa esiintyi kanadalainen sopraano Florie Valiquette (s. 1986). Hänellä on todella kaunis lyyrinen sopraano ja hänern tulkintansa ovat kautta linjan todella harkittuja. Hänellä on myös kauniit pianissimoa ja korukuviotekniikka, jota hän pyrkii käyttämään ensisijaisesti tulkintojensa välineenä. Välierään hän oli valinnut suomaliseksi lauluksi Sibeliuksen Demanten på marssnön, jossa hänellä oli hieman ongelmia. Keskeinen osuus muodostui Gabriel Faurén lauluista, joissa hänen kaunis äänensä, legatonsa ja sisäistynyt tulkintansa pääsivät täysin esille. Esitys oli jopa hypnoottinen, jonka joku saattoi kokea tasapaksuna. Hän täydensi ohjelmansa täysin erilaisella valinnalla. Vesilasillisen jälkeen palatessaan lavalle hän aloitti - yhdessä pianisti Ilmo Rannan kanssa sovitusti - aariansa, joka oli kreivitär di Follevillen aaria Rossinin Matka Reimsiin-oopperasta jo tullessaan sisään. Erinomaisen hyvin luonnehdittu henkilökuva, jossa hauskuus syntyi musiikin keinoin ja hienosti sujuneet koruvuviot olivat osa itse ttulkintaa. Hän oli yksi niistä laulajista, jonka esityksen aikana unohdin kilpailun ja nautin vain esityksestä Hän on ehkä parhaimmillaan konserttilaulajana, sillä äänen pienuus saattaa olla este suurilla oopperalavoilla. Valiquetten välieräsuoritukset.


Jonathan Winell. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Viimeinen esiintyjä oli yhdysvaltalainen tenori     Jonathan Winell (s. 1984). Winell oli valinnut välieriin mielenkiitoisen ohjelman eli seitsemän Richard Straussin laulua. Hän selvitti laulut kauniilla vaalealla tenorillaan, mutta ehkä kokonaiskuva jäi hieman yksitotiseksi, vaikka hänen luontainen vetovoimansa ja iloisuutensa välittyi esityksissä. Ehkä sarja oli kuitenkin liian yksipuolinen. Suomalaiseksi numeroksi hän oli valinnut Merikannon Ma elän, joka oli sekä riemastuttava että tyylikäs esitys. Aariaksi hän oli valinnut Rinuccion aarian Puccinin Gianni Schicchista. Hieno esitys, mutta se ei kuitenkaan aiheuttanut sellaisia riemunkiljahduksia kuin alkuerän Ah' mes amis. Winellin välieräsuoritukset.

Yllättäen tuomaristo ei valinnut viimeisen välierän laulajista yhtään jatkoon. Yhteenveto välieristä ja jatkoon menneet blogissani.

10.8.2014

VII Kansainvälinen Mirjam Helin - laulukilpailu - Yhteenveto välikilpailusta

Mirjam Helin -kilpailun finalistit 2014. 
The finalists of the International Mirjam Helin Singing Competition 2014.
Kuva/photo: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.






Seitsemäs Mirjam Helin -laulukilpailu on ollut tasokas ja kenties tasaväkisin kilpailun 30-vuotisessa historiassa. Kisaan pyrki yhteensä 236 osanottajaa, joista mukaan karsittiin 63. Lopullinen osanottajamäärä on 46 edustaen 20 kansallisuutta. tuomaristo valitsi välikilpailuun 19 laulajaa, joista tullaan edelleen 8 valitsemaan loppukilpailuun.

Tein alkuerien perusteella oman listani jatkoonmenijöistä. Omalle listalleni osui oikein 13/19. Leikin jatkamiseksi olen laatinut oheisen listan välikilpailun perusteella. Tämä listaus on tehty ennen viimeistä välierää ja täydennän sen välierän jälkeen.

Tämä ei ole eikä sen ole tarkoitus olla paremmuusjärjestys, sillä sen päättää tuomaristo. Tuomareiden valinnoissa painottuvat monet tekijät: äänimateriaali,  tekniset valmiudet, tulkinta ja myös äänityypin kysyntä sekä persoonallisuus ja karisma.

Olen korjannut oman listani viimeisen välierän jälkeen niin että listalle jäi kummassakin sarjassa neljä nimeäi nimeää kummassakin sarjassa, vaikka jatkoon voi päästä yhteensä vain kahdeksan laulajaa. Tulos oli tällä kertaa 5/8. Tuomaristo näyttää painottaneen nuoruutta ja oopperaosaamista/ääntä, mikä selittää auuren osan eroista. Monet rajatapaukset olivan varmaan seuraavina listoilla. Tuomariston ja minun yhtenevät valinnat on merkitty värillä.

Miesten sarja: 

Beomjin Kim, tenori, korealaimen
Leon Kosavic, baritoni, kroatialainen
Matija Meic, baritoni, kroatialainen
Jonathan Winell, tenori, yhdysvaltalainen

Tuomariston valinta:
Dmytro Kalmuchyn, baritoni, ukrainalainen

Naisten sarja:

Iulia Maria Dan
, sopraano, romanialainen
Kateryna Kasper, sopraano, ukrainalainen
Sunyoung Seo, sopraano, korealainen
Florie Valiquette, sopraano, kanadalainen

Tuomariston valinta:
Elena Guseva, sopraano, venäläinen
Ekaterina Morozova, sopraano, venäläinen

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Välikilpailu 3/4

Finaalipaikkoja jaossa



Leon Kosavic. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.








Sunnuntain ensimmäiseen välierään oli valikoitunut useita alkuerien suosikkeja ja siksi yleisö sai kuultavakseen kilpailun sijaan monta todella tasokasta konserttia. Leikillisesti maaottelua käytiin kroatialaisten, korealaisten ja ukrainalaisten kesken täydennettynä venäläisedustuksella. Tässä vaiheessa kilpailu näytti kääntyvän kroatialaisten voitoksi.

Välierän ensimmäinen laulaja oli nuori kroatialainen baritoni Leon Kosavic (s. 1991), joka valloittavalla persoonallaan, mukautumiskyvyllään ja vaihtelevilla tulkinnnoillaan oli valloittanut yleisön alkuerässään. Välierään hän oli valinnut hieman vakavamman ohjelman, johon kuuluivat Sibeiuksen laulu Fågellek, kuusi Schubertin laulua Heinrich Heinen teksteihin sekä aariana Malatestan aria Donizettin Don Pasqualesta, jolla tunnelma jälleen kerran muuttui. Ihailin hänen baritoninsa väriä äänenkäyttöä sekä ennenkaikkea tulkintoja, joissa sekä hänen muusikkoutensa että hyvä tekstin ääntäminen  - saksassa - auttoivat. Kosavic kuuluu edelleen suosikkien joukkoon finaalipaikkoja ja palkintosijoja jaettaessa. Kosavicin välieräsuoritukset.


Liparyt Avietisian.  Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014. 



Toisena esiintyjänä oli vuorossa ukrainalainen tenori Liparyt Avietisian (s. 1990). Hänen upea ternorinsa herätti ihastusta alkuerässä ja sijoitti hänet kolmen todella vahvan tenorin kärkiryhmään. Välierään hän oli valinnut seitsemän Tsaikovskin laulua, Sibeliuksen Soluppgångin ja aariana Don Josén kukkaisaarian Bizet'n Carmenista. Niin hienosti ja kauniilla äänellä kuin hän ohjelmansa esittikin, joista erityisesti Tsaikovskin laulut olivat mieleenpainuvia, jäi hän tenoraalisessa loistossa Kimin lauantaina esittämän Edgardon varjoon ja näin valitettavasti jää ilman loppukilpailuppaikkaa. Avietisianin välieräsuoritukset.


Matija MeićKuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Sen sijaan toinen kroatialainen baritoni Matija Meić (s. 1986) pani pelin tiukaksi. Hän oli yksi omista suosikeistani jo alkuerissä ja nyt hän nosti panoksia erinomaislle ohjelmistovalinnallaan sekä upeilla tulkinnoillaan. Hänenllä on ehkä paras tekninen koulutus mukaanlukien kielten tuntemus. Hän oli laatinut hieman riskipitoisen ohjelman. Avausnumerona oli Tauno Pylkkäsen Pastorale Aino Kallaksen tekstiin. Siinä hän osoitti täydellistä suomenkielen lausuntaa sekä teki tulkinnan, jollaista vain ani harvoin kuulee. Liedosastoksi hän oli valinnut viisi laulua brittiläisen Gerald Raphael Finzin sarjasta Let us garlands bring. jonka sanat ovat Shakespearen. Niissä hän pääsi näyttämään sekä äänensä taipuisuuden että tulkinnan monipuolisuutta. Hän päätti osuutensa Enricon aariaan Cruda, funesta smania Lucia di Lammermoorista.. Hänen taitavana pianopartnerinaan oli Tuula Hällström. Meicin välieräsuoritukset.


Ekaterina Morozova. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Tauon jälkeen vuorossa olivat naiset. Ensimmäisenä oli vuorossa venäläinen sopraano Ekaterina Morozova (s. 1987). Hänellä on suuri kantava ääbni ja voimakas tunneilmiaus. Liäski hänellä oli myös erittäin kauniit ja kantavat pianissimot. Hänen ohjelmansa oli valittu osin riskillä ja osin varman päälle.Useimmista muista venäläisistä osanottajista poiketen hänen ohjelmansa keskiössä oli viisi Sergei Prokofjevin laulua Anna Ahmatovan runoihin. Hän esitti ne suurella tunteella ja taidolla. Hän aloitti ohjelmansa Imogeneen aarialla Bellinin oopperasta Il Pirata, jossa hän pääsi näyttämään suurtenlavojen tenhovoimaansa. Suomalaisteokseksi hän oli valinnut Sibeliuksen Diamanten på marssnön saksankielisen version. Keskittymällä parhaaseen osaamiseensa Morozova saattoi hyvinkin varmistaa loppukilpailupaikan. Näin ainakin omalla listallani. Hänen pianistinaan oli Hans-Otto Ehrström joka tarjosi nautittavaa kuultaaa varsinkin Pprokofjevin parissa. Kosekattav konserttiosuus kaiken kaikkiaan. Morozovan välieräsuoritukset.


Sunyoung SeoKuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Aamun välierän viimeinen esiintyjä oli korealainen sopraano Sunyoung Seo (s. 1984), jonka Madama Butterfly nosti alkuerän perusteella yhdeksi suurista suosikeista. Välierässä hän esitti Sibeliuksen Flickan kom hyvin eläytyen ja hyvällä ruotsilla. Aarianumerona hänellä oli Neddan aaria Leoncavallon I Pagliaccista. Se täydensi kuvaa hänestä tulevana italialaisen oopperan tähtenä. Suurimmat odotukset oli kuitenkin pantu lauluosuuteen, joksi hän oli valinnut Richard Straussin laulusarjan Vier letzte Lieder. Se onnistui yhteistyössä Kristian Attilan kanssa eriomaisesti, vaikka sarja onkin totuttu kuulemaan orkesterisäestyksen kanssa. Seo tarjosi kokonaisen konserttiohjelman, jota kuunnellessa unohti olevansa kilpailuissa. Itseasiassa näin on käynyt välierien aikana jo useasti.
Seon välieräsuoritukset.

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Välikilpailu 2/4

Suosikit astuvat lavalle


Ukrainalainen Kateryna Kasper on alku- ja välierien perusteella yksi naistensarjan suosikeista. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014








Lauantain toisessa alkuerässä esiintyi useampi laulaja, jotka olivat saanet yleisön vankan tuen jo alkuerissä. Maaottelu korealaisten ja ukrainalaisten laulajien kesken jatkuu tiukkana samoin sopraanojen ja baritonien kisa. Noususssa vedonlyöntilistoilla ovat harvinaisen tenoriäänen omaavat laulajat. 

Kaikkia launtain laulajia yhdisti se, että välikilpailun ohjelmistot oli valittu ja suunniteltu huolella. Iltaerän laulajista moni oli päätynyt yhden säveltäjän tuotannon laajempaan esittelyyn - pakollisen suomalaisen laulun ja ooppera-aarian lisäksi. Osa oli suunnitellut ohjelmansa punaisen langan sopivan teeman ympärille. Molemmilla tavoilla syntyi hyviä pienoiskonsertteja. Tuomariston kannalta useamman säveltäjän - ja ennenkaikkea kielen - esittely saattoi lopulta olla parempi ratkaisu.


Elena Guseva. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014



Iltaosuuden avasi venäläinen sopraano Elena Guseva, (s. 1986)  joka ihastutti minut alkuerässä äänellään ja tulkintavoimallaan. Välikilpailuun hän oli valinnut vaativan Alban Bergin seitsemän varhaista laulua sekä Sibeliuksen laulun Flickan kom ifrån sin älsklings möte. Aarianumerona hänellä oli Agathen aaria von Weberin Taika-ampujasta. Alkukilpailussa muodostunut käsitys häneen vahvuuksistaan voimistui edelleen. Tässä on yksi parhaista venäläisistä äänistä, jossa onn myös ilmaisuvoimaa. Hänen suurin puutteensa on vieraiden kielten lausunnassa ja siksi ihmettelin, miksi häm ei ollut valinnnut mukaan yhtään venäjänkielistä laulua, joissa hänellä olsi paljon annettavaa. Laulajan kokonaisesitystä paransi hyvä yhteistyö Evgeniya Lapukhina. Gusevan välieräsuoritukset.


Katariina Heikkilä. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014



Toisena oli vuorossa Suomen toinen välieriin päässyt edustaja, mezzosopraano Katariina Heikkilä  (s. 1985)  Alkuerien tapaan hän oli suunnitellut rohkean ja persoonallisen ohjelman, jossa keskiössä olivat seitsemän Johannes Brahmsin laulua. Suomalaiseksi numeroksi hän oli valinnut Heino Kasken Niin mustina muratit kiertää ja rohkeaksi aariavalinnaksi Benjamin Brittreniä tällä kertaa Lucretian aarian oopperasta Lucretian raiskaus. Heikkilällä on erittäin kaunis ja persoonallinen ääni. Hän on selvästi löytänyt tyylinsä ja välierä oli pikemminkin hieno konsertti kuin kilpasuoritus. Oli hienoa kun esityksestä saattoi nauttia täysin siemauksin. Heikkilän välieräsuoritukset.


Dmytro Kalmuchyn. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014



Kolmas laulaja oli kilpailun nuorin osanottaja ja jo alkuerissä loistanut ukrainanlainen baritoni Dmytro Kalmuchyn (s. 1993)  Tämä 21-vuotias lahjakkuus omaa upean äänen eikä rohkeutta puutu tulkinnoiusta tai ohjelmistovalinnoista. Välieräohjelman keskiössä oli kahdeksan Richard Straussin laulua (Opus 10). Hän selviiti ne hyvin, mutta ehkä olisi kannattanut jakaa ohjelma parin säveltäjän kesken sillä nyt tulkinnat alkoivat muistuttaa liikaa toisiaan samoin kuin hänen puutteellinen saksanääntämyksensä alkoi vaivata paikoin. vaivata ja eräissä. Suomalaisena lauluna oli Sibeliuksen Svarta rosor, nopea suoritus jossa lopetuskaan ei ollut tavanomaisin. Ooppera-aariana hänellä oli Riccardon aaria Bellinin Puritaaneista, joka ei yltänyt alkuerän Don Giovannin tasolle. Hänellä on edessä suuri tulevaisuus ja saa nähdä kuinka pitkälle hänen rahkeensaa riittävät tällä kertaa. Kalmuchynin välieräsuoritukset.


Tauon jälkeen lavalle asteli yksi naistensarjan ennakkosuosikeista jo alkuerissä tulkinnoillaan hurmannut ukrainalainen sopraano Kateryna Kasper (s. 1986). Hän oli valinnut ohjelmakseen sarjan lauluja, joita yhdisti nuori rakkaus. Sibeliukselta mukana oli eniten esitetty Var det en dröm, jonka tulkinta istui hyvin suomalaiseen makuun. Hän oli erittäin hyvin kotonaan niin saksankielisessä perusohjelmistossa kuin Poulencin laulujen parissa. Aarianumerona oli Aspasian aaria Mozartin tuntemattomasta oopperasta Mitridate, re di Ponto, jossa hän pääsi esittelemään hienoa kuviotekniikkaansa. Välierä vahvisti Kasperin asemaa yhtenä voittajaehdokkaista. Mutta tärkeämpää on että hän on kultivoitunut tulkitsija ja valmis taiteilija. Kasperin välierän ohjelma.


Beomjin Kim. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014



Illan viimeinen laulaja oli korealainen tenori Beomjin Kim (s. 1990), joka oli ottanuit pisteet alkuerässä Fredericon valituksella. Hänen hieno tenorinsa tuli ilman muuta parhaiten esille jälleen italialaisessa ohjelmistossa Paolo Tostin laulussa L'alba separa dalla luce ja ennenkaikkea aarianumerossa, joka oli Donezettin Edgardon aaria Lucia di Lammermoorista. Siinä oli oikea sointi enkä voinut kuin ihastella häneen ääntään ja tekniikkaansa. Lauluohjelmaksi hän oli valinnuts viisi laulua Robert Schumannin sarjasta Dicterliebe. Näissä häiritsi paikoitellen tyylin vapaa käsittely sekä saksan ääntämys. Esimerkiksi laulu Die Rose, die Lilie meni nopeusennätyksen metsästykseksi tulkinnan kustannuksella. Myös hän esitti Sibeliuksen Var det en dröm -laulun, joka oli lähinnä äänen esittelyä, mutta hän on vasta 24-vuotias. Mutta italiankielinen ohjelmisto, siinä sekä ääni että tulkinta olivat kohdallaan. Ja se Edgardo. Pelkästään sillä luo hienon kansainvälisen uraan. Kimin välierässä esittämä ohjelma.

VII Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu - Välikilpailu 1/4

Kilpailu jatkuu tasaisena



Romanialainen sopraano Iulia Maria Dan otti Musiikkitalon hienosti haltuunsa ja nosti osakkeitaan. Kuva: Heiki Tuuli, Mirjam Helin, 2014 







Alkuerien jälkeen Mirjm Helin -kilpailu siirtyi vanhasta Sibelius-Akatemian salista Musiikkitalon konserttisaliin. Muutos oli kohtuullisen suuri sekä laulajille että yleisölle. Samalla kun puitteet muuttuivat suuremmiksi, jäi pahin helle taakse. Totuttelu salin akustiikkaan oli osalle laulajista helppoa ja osalle se vaati enemmän työtä. Muutama laulaja, jonka ääni täytti helposti Sibelius-Akatemian ja jonka uskoi helposti täyttävän myös Musiikkitalon, tuntui yllättäem joutuvan taistelemaan saadakseen salin haltuunsa. Musiikkitalon akustiikka ei kokemuksen perusteella ole paraas laulajille. Monelle kuulijalle kilpailu oli varmasti myös ensimmäinen mahdollisuus kuulla liediä tässä salissa. Jälleen täytyy todeta, että istumapaikalla on Musiikkitalossa on suuri merkitys kuulokokemukseen. Itse istuin takapermannolla, josta kuultuna osa laulajista jäi melko etäisiksi etenkin aamum välierässä. Ilmastointilaitteiden hurina häiritsi paikoitellen kuuntelukokemusta.

Sibelius-Akatemian tiiviistä ja joka kuumasta tunnelmasta siirryttiin neutraalimpaan ja osin etäisempään ilmapiiriin. Heti on kyllä myös todettava, että osaava laulaja saa aikaan erinmaista laulua myös Musiikkitalossa ja päivän kuluessa tunnelma katsomossa nousi jälleen nyt korkealla olevaan kattoon. Kaikki jatkossa olevat laulajat ovat erinomaisia tai vähintään hyviä. Siksi välikilpailussa olikin helppo keskittyä pienoiskonsertteihin, kun ei tarvinnut pelätä yhdenkään laulajan puolesta. Kaikki esitykset ovat kuultavissa vuoden ajan YLE Areenassa.


Hansung Yoo. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.


Välierät aloitti kuten alkuerätkin korealainen baritoni Hansung Yoo (s. 1985). Hän on kokenut kilpailija ja laulaja joka on sisäitänyt esittämänsä ohjelmiston eriomaisesti. Hänellä on mahdollisuus keskittyä tulkintaan kun tekniikka ja esimerkiksi kileten lausuminen ovat hallinnassa. Hän oli päätynyt ohjelmassaan laulukokoelmaan, jossa eri säveltäjine kappaleet seurasivat toisiaa kuitenkin loogisessa järjestyksessä. Hän pääisi esittämään taitojaan ja linjakasta lauluaan neljällä kielellä. Suomalaiseksi lauluksi hän oli Yrjö Kilpisen Leinon runoon säveltämän Illalla. Se oli sekä tulkinnnan että ääntämyksen kannalta yksi parhaista ulkomaalisen esittämästä suomalaisesta laulusta tähän mennessä. Ooppera-aariakseen Yoon oli valinnut Gérardin aarian Giordanon Andrea Cheniérista, jossa hän ehkä selvimmin joutui kamppailemaan akustiikan kanssa. Yoon esitykset välierässä.


Rihab Chaieb. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.


Toisena oli vuorossa kanadalainen mezzosopraano Rihab Chaieb (s. 1987). Hän aloitti välieräohjelmansa Rosinan aarialla Rossinin Sevillan parturista, joka ei valitettavasti onnistunut täydellisesti. Hänen ohjelmansa oli kunnianhimoinen, sillä sen rungon muodostivat viisi Alberto Ginasteran argentiinalaista laulua eikä suomalainenkaan laulu ollut tavallisimmasta ja helpoimmasta päästä (Sallisen Ei mikään virta). Näissä hän pääsi hyvin esittelemään kaunista ääntään ja eläytymiskykyään. Ginasterassa hyvä yhteistyö Kiril Kozlovskyn kanssa tuli myös hyvin esille. Chaiebin esitykset välierässä.


Siman Chung. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.


Kolmas laulaja oli korealainen kontratenori Siman Chung (s. 1983). Hän teki alkuerässä vaikutuksen bravuurisella tekniikallaan joskin tulkintaa olisi kaivannut lisää. Samat elementit tulivat esille myös hänen välieräohjelmassaan, joka sisälsi yhteensä kuuden säveltäjän teoksia viidellä eri kielellä. Tekninen taituruus tuli hyvin esille, mutta näinkin erilaiset laulut kuulostivat näin esitettyinä liian samankaltaisilta. Toisaalta vika saattoi olla myös kuulijassa, joka kuuli Sibeliusta ensimmäistö kertaa kontratenorin esittämänä. Kielten ääntämisessä olisi myös parantamisen varaa. Omimmillaan hän oli sen sijaan Händelin Rinaldon aariassa. Chungin esitykset välierässä.

Tauon jälkeen esiintymisvuoron sai romanialainen sopraano Iulia Maria Dan (s. 1987). Hän oli erän suurin yllättäjä, joka sai sekä salin että yleisön puolelleen. Myös hän oli valinnut ohjelmaansa koosteen kuudelta säveltäjältä mukana romanialaisen George Enescun Le galop. Hänen lyyrinen sopraanonsa läpäisi salin hienosti ja hänen esityksissään tuli esille sekä hyvä koulutus Baijerin valitionoopperan oopperastudiossa että kielitaito. Itse pidin myös hänen tulkinnastaan Sibeliuksen Svarta rosor -laulussa. Varsinaisen voiton hän keräsi Violettan suuressa È strano - aariassa Verdin Traviatasta. Siinä hänen hieno tekniikkansa ja korukuvioiden esittely pääsivät valloilleen. Alkuerässä hän oli omalla listallani rajatapaus jatkoon pääsyyn, mutta nyt hän onnistui tekemään aamun parhaan kokonaisuuden. Danin esitykset välierässä.

Anna-Maria Gieron. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.



Ensimmäisen välierän päätti saksalainen sopraano Anna-Maria Gieron (s. 1990). Hänella on kaunis kirkas lyyrinen sopraano, hyvä tekniikka ja tyylitajua. Näitä kaikkia hän pääsi esittelemään monipuolisessa ohjelmassaan (Schubert, Faure, Mahler, Strauss), joissa liedin perinteet tulivat hyvin esille. Sibelius-numerona oli suosituin Var det en dröm, joka sopi hänelle hyvin, Aariaksi hän oli valinnut Leîlan aarian Bizet'n Helmenkalastajista. Hyvät esitykset mutta tuskin vievät nuorta laulajaa vielä tässä kilpailussa finaaliin. Gieronin esitykset välierässä.