Tiukkaa loppuun saakka
Mirjam Helin -kilpailun finaali oli kerännyt Musiikkitalon konserttisalin täyteen kuulijoita. Kahdeksalla finalistilla oli kullakin kahden aarian tai orkesterilaulun verran aikaa vakuuttaa yleisö ja tuomarit omista taidoistaan. Jo etukäteen oli tiedossa, että kilpailu on tiukka ja ratkeaa vasta orkestrifinaalissa, vaikka kaikkien kolmen erän suoritukset vaikuttavat lopputulokseen. Osalla laulajista oli enemmän ja osalla vähemmän aiempaa kokemusta sinfoniaorkesterin kanssa työskentelemisestä. Myös Musiikkitalon akustiikan saattoi olettaa vaikuttavan ainakin joihinkin suorituksiin. Siksi olikin hyvä, että kaikki olivat saaneet tutustua saliin välierien aikana - vaikkain pianon säestyksellä. Loppukilpailuun valittujen laulajien lista antoi myös vihjeitä siitä, että oopperalaulajat ja -äänet voisivat olla etulyöntiasemassa voittajia valittaessa.
Ensimmäisenä esiintyi venäläinen sopraano Elena Guseva (s. 1986). Hän oli ihastuttanut alkuerissä äänellään ja tulkintavoimallaan. Välikilpailussa hänen paras suorituksensa oli hieno tulkinta Alban Bergin myöhäisromattisesta laulusarjasta Seitsemän varhaista laulua. Hänellä oli yksi parhaista oopperaäänistä, jossa on myös ilmaisuvoimaa. Hänen suurin puutteensa on vieraiden kielten ääntämisessä. Finaaliin hän oli valinnut Richard Straussin laulun September (Vier letzte Lieder) sekä Annen aarian No word from Tom Stravinskin Hulttion tiestä. Valitut laulut eivät valitettavasti tuoneet esille hänen parhaita puoliaan, sillä äänestä puuttui Straussin vaatima säteily eikä harvemmin kuultu aariakaan tuonut esille uusia piirteitä hänen taiteilijapersoonastaan. Ehkä aisiaa olisi auttanut jonkin venäjänkielisen aarian ottaminen mukaan ohjelmaan. Gusevan loppukilpailuesitykset.
Dmytro Kalmuchyn. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.Toisena oli vuorossa kilpailun nuorin osanottaja 21-vuotias ukrainanlainen baritoni Dmytro Kalmuchyn (s. 1993). Hänellä on upea ääni, rohkeutta ja aikaa kehittyä. Jo nyt hän on huomattavan pitkällä. Finaaliin hän oli valinnut Rodrigon kuolinkohtauksen Verdin Don Carloksesta sekä aarian Felix Mendelssohnin oratoriosta Elias. Hän suoriutui tehtävistä hyvin, mutta kokemattomuus ilmeni sekä yhteistyössä orkesterin kanssa että syvällisemmän tulkinnan puuttumisena. Hänellä on tulevaisuus edessään ja halutessaan mahdollisuus osallistua vaikka kaksiin seuraaviin Helin-kilpailuihin. Kalmuchynin loppukilpailuesitykset.
Kateryna Kasper. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.
Kolmantena oli vuorossa yksi naisten sarjan ennakkosuosikeista ja välierien yhteydessä yleisöäänestyksen voittanut ukrainalainen sopraano Kateryna Kasper (s. 1986). Hän oli esiintynyt kautta linjan tyylikkäästi, ääntään taidolla käyttäen ja tyylitajunsa näyttäen. Loppukilpailuun hän oli valinnut Paminan aarian Ach, ich fühl's Mozartin Taikahuilusta sekä Théresen aarian Francis Poulencin oopperasta Les mamelles de Tirésias. Paminan aarian hän esitti kokemuksella ja tyylillä, mutta ääni vaikutti hieman pieneltä ja jätti mahdollisuudet myös muille kilpailijoille. Sen sijaan Puolencissa hän toi esille esittäjän kykynsä ja hurmasi yleisön täysin ilman ylinäyttelemistä. Kasperin loppukilpailuesitykset.
Beomjin Kim. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.Ensimmäisen puoliskon päätti korealainen tenori Beomjin Kim (s. 1990). Hänen loppukilpailuohjelmansa oli laadittu varman päälle eli Romeon aaria L'amour, l'amour Gounod'n oopperasta Romeo et Juliette sekä Rodolfon aaria Che gelida manina Puccinin La Bohèmesta. Ne hän esitti varmaotteisesti ja upealla tenorillaan, josta moni oopperatalo tulee olemaan ylpeä. Kim oli selvästi parhaimmillaan italialaisen oopperan parissa, jossa hänen äänensä syttyi täyteen loistoonsa. Hänellä on suuri oopperaääni. Omasta mielestäni hänen huippukohtansa sattui alkueriin, joissa hänen esittämänsä Cilean Fredericon valitus oli yksi huippukohdista. Kimin loppukilpailuesitykset.
Väliajan jälkeen astuivat kehiin miesten sarjan kaksi kroatialaista ennakkosuosikkia. Heistä ensimmäisenä 23-vuotias baritoni Leon Kosavic (s. 1991), joka valloittavalla persoonallaan, mukautumiskyvyllään ja vaihtelevilla tulkinnnoillaan oli voittanut yleisön sydämet. Loppukilpailuun hän oli valinnut Riccardon aaria Bellinin I Puritanista sekä Belcoren aarian Donizettin Lemmenjuomasta. Hän lauloi jälleen eläytyen ja hänen äänensä läpäisi helposti orkesterin. Hurmaustaitoaan hän näytti etenkin Belcoren aariassa ja uskon, että hänen kannattajansa odottivat hänen voittoaan koko kilpailussa. Ehkä hänen nuori ikänsä ja äänen volyymi voidaan laskea hänelle vielä pieneksi puutteksi. Mutta Kosavic on varmasti laulaja, jota kuullaan Suomessa ja ympäri maailmaa usein jatkossa. Kosavicin loppukilpailusuoritukset.
Matija Meić. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.Etukäteen Kosavicin suurin haastaja oli häntä hieman vanhempi ja tummaäänisempi kroatialainen baritoni Matija Meić (s. 1986). Hän oli yksi omista suosikeistani jo alkuerissä ja odotukset vahvistuivat välierässä, jossa hän esitti mm. parhaan suomalaisen laulun (Tauno Pylkkäsen Pastorale). Loppukilpailussa hän esiiti Figaron aarian Rossinin Sevillan parturista sekä Rodrigon kuolinkohtauksen Verdin Don Carloksesta. En tiedä johtuiko kisaväsymyksestä vai mistä, mutta yllättäen hänellä oli vaikeuksia Figaron aariassa saada äänensä kantamaan kunnolla orkesterin yli - ainakin takapermannolle - sekä esitykseen sellainen irtonaisuus, jota täydellinen esitys vaatii. Rodrigonn aaria meni paremmin ja sen tulkinnassa hän otti jopa sopivasti riskiä. Henkilökohtaisesti uskoin, että hänen aiemmissa erissä hankkimansa johto olisi pitänyt loppuun saakka. Meićin loppukilpailusuroitukset.
Ekaterina Morozova. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.Arpa oli heittänyt toiseksi viimeiseksi esiintyjäksi suuriäänisen venäläisen sopraanon Ekaterina Morozovan (s. 1987). Hänellä oli yksi kilpailun upeimmista äänistä ja tunnetta vaikka muille jakaa. Hänellä oli ns. oopperaääni, mutta aiemmisa erissä vieraiden kielten ääntämys oli aiheuttanut kysymysmerkkejä Välierissä hän teki yhden koko kilpailun sykähdyttävimmistä tulkinnoista laulamalla viisi Sergei Prokofjevin laulua Anna Ahmatovan runoihin. Loppukilpailussa hän esitti aarian Haydnin Luomisesta, jonka saksassa oli jälleen toivomista sekä Semiramiden aarian Rossinin samannimisestä oopperasa. Siinä hänen äänensä ja korukuvionsa pääsivät täyteen oikeuteensa. Morozova oli mielestäni loppukilpailun suurin positiivinen yllättäjä. Morozovan loppukilpailusuoritukset.
Sunyoung Seo. Kuva: Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.Viimeisenä esiintyjänä oli korealainen sopraano Sunyoung Seo (s. 1984), joka alkuerän Madama Butterflyn perusteella oli suurimpia jos ei suurin oopperasuosikki. Loppukilpailuun hän oli valinnut teokset, joiden olisi luullut sopivan hänelle täydellisesti. Hän aloitti Haydnin Luomisella ja päätti Leonoran suureen aariaan Verdin Kohtalon voimasta. Hän lauloi Pace, pace mio dion kauniisti ja varmasti, mutta jos puutteita haluaa etsiä, ongelmat löytyvät äänen perusväristä, josta puuttuu se jokin sekä sisäistynein tulkinta. Tekniikka ja kaikki muu ovat erinomaisesti hallinnassa. Seon loppukilpailutulkinnat.
Oma listani palkintojärjestykseksi oli seuraava: naiset: Kasper, Soun, Morozova ja Guzeva sekä miehissä: Meić, Kosavic, Kim ja Kalmuchyn. Vedonlyönnissä ei Soun voitto olisi ollut yllätys. Tuomariston palkintojärjestys oli hieman erilainen, mutta perusteltu. Ja kuten sanottu erot olivat pieniä ja kaikki olisivat ansainneet ensipalkinnon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti