Viimeisen erän jännitystä
Viimeiseen välierään sunnuntai-iltana oli kasautunut - yleisön puolelle - ylimääräistä jännitystä, sillä viimeisten neljän laulajan joukossa oli Suomen toivo ja ainoa edustajamme miesten sarjassa Waltteri Torikka sekä huikean Donizetti-aarian Ah' mes amis alkuerässä vetänyt yhdysvaltalainen tenori Jonathan Winell. Heitä täydensivät mezzosopraano Hagar Sharvit ja sopraano Florie Valiquette, joista etenkin jälkimmäinen lukeutui alkuerän perusteella kilpailun kiinnostavimpiin laulajiin.
Välierän jälkeen tuomariston odotettiin julkistavan yhteensä kahdeksan finalistin nimet eli neljä naista ja neljä miestä. Mäin myös tapahtui ja täysin ilmoitetussa aikataulussa. Loppukilpailuun valittujen nimilista ei sisältänyt suuria yllätyksiä, kun otetaan huomioon makuerot ja se, että tuomaristo suosi hieman suurempia - oopperalavoille sopivia - ääniä ja nuorempia kilpailijoita. Tällöin mielenkiintoisimmat lied- ja konserttilaulajat joutuivat antamaan hieman tasoitusta. Mutta ilman vastaväitteitä kaiki finaaliin selvinneet ovat hienoja laulajia. Heillä kaikilla ja myös välikilpailuun päässeistä suurimmalla osalla on hieno tulevaisuus edessään.
Hagar Sharvit. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.
Illan välierän aloittaja oli israelilais-saksalainen mezzosopraano Hagar Sharvit (s. 1986). . Hänellä on kohtuullisen pieni ääni, jossa ei välttämättä ollut riittävästi volyymia Musiikitalon täyttämiseen. Suhtautuminen hänen esiintymiseensä vaihteli varmasti sen mukaan, missä osassa salia kuulija istui. Hän oli valinnut ohjelmakseen Sibeliuksen Svarta rosor sekä liedeiksi laulun Brahmsilta, Duparcilta ja Schönbergiltä. Odotetuimmat laulut olivat Schubertin Gretchen am Spinnrade sekä vaativa ja dramaattinen Erlkönig, jonka tunnelman ja eri hahmojen esiintuomisessa hänellä oli vaikeuksia. Aariana hänellä oli Charlotten aaria Massenet'n Werther-oopperasta, joka osoitti hänen tulkintakykynsä ja hyvän kielitaidon. Sharvitin välieräesitykset.
Toisena oli oman baritonimme Waltteri Torikan vuoro (s. 1984). Hän oli valinnut avausnumerokseen Billy Buddin aarian Benjamin Brittenin samannimisestä oopperasta. Torikka sopii hyvin Billy Buddin rooliin ja hänellä on varmasti tulevaiuss myös muissa Brittenin oopperoissa. Jäin kuitenkin miettimään, olisiko kokonaisuudelle ollut eduksi, jos ooppera-aaria olisi ollut italiaksi esimerkiksi Mozart ja tuonut esille Torikan huumorintajun ja hauskuuttajan taidot. Näin varsinkin kun muu välierän ohjelma oli suomalainen. Kotimaisena lauluna oli Toivo Kuulan Sinipiika ja laulusarjaksi Torikka oli valinnut sarjan Sibeliuksen lauluja. Hän esitti Sibeliuksen laulut hyvin sinivalkoisella äänellä ja osin alleviivaten. Yleisö varmasti rakastui hänen esityksiinsä ja hän tulee varmasti olemaan näiden laulujen kysytty esittäjä tulevaisuudessa. Sibeliuksen laulut olivat kuitenkin melko samankaltaisia, jolloin dramaattista ja tulkinnallista vaihtelua syntyi rajallisesti. Erityisesti jäin pohtimaan, miten Sibeliuksen laulut tällaisena kokonaisuutena vaikuttavat niihin tuomariston jäseniin, jotika eivät tunne säveltäjän tuotantioa perinpohjaisesti. Rohkea valinta Torikalta ja hienoa myyntityötä suomalaisen musiikin - ja Sibeliuksen laulujen - puolesta. Mutta riittääkö se baritonien tiukassa kisassa? Waltteri Torikan välieräsuoritukset.
Florie Valiquette. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.
Tauon jälkeen kolmantensa esiintyi kanadalainen sopraano Florie Valiquette (s. 1986). Hänellä on todella kaunis lyyrinen sopraano ja hänern tulkintansa ovat kautta linjan todella harkittuja. Hänellä on myös kauniit pianissimoa ja korukuviotekniikka, jota hän pyrkii käyttämään ensisijaisesti tulkintojensa välineenä. Välierään hän oli valinnut suomaliseksi lauluksi Sibeliuksen Demanten på marssnön, jossa hänellä oli hieman ongelmia. Keskeinen osuus muodostui Gabriel Faurén lauluista, joissa hänen kaunis äänensä, legatonsa ja sisäistynyt tulkintansa pääsivät täysin esille. Esitys oli jopa hypnoottinen, jonka joku saattoi kokea tasapaksuna. Hän täydensi ohjelmansa täysin erilaisella valinnalla. Vesilasillisen jälkeen palatessaan lavalle hän aloitti - yhdessä pianisti Ilmo Rannan kanssa sovitusti - aariansa, joka oli kreivitär di Follevillen aaria Rossinin Matka Reimsiin-oopperasta jo tullessaan sisään. Erinomaisen hyvin luonnehdittu henkilökuva, jossa hauskuus syntyi musiikin keinoin ja hienosti sujuneet koruvuviot olivat osa itse ttulkintaa. Hän oli yksi niistä laulajista, jonka esityksen aikana unohdin kilpailun ja nautin vain esityksestä Hän on ehkä parhaimmillaan konserttilaulajana, sillä äänen pienuus saattaa olla este suurilla oopperalavoilla. Valiquetten välieräsuoritukset.
Jonathan Winell. Kuva Heikki Tuuli, Mirjam Helin, 2014.
Viimeinen esiintyjä oli yhdysvaltalainen tenori Jonathan Winell (s. 1984). Winell oli valinnut välieriin mielenkiitoisen ohjelman eli seitsemän Richard Straussin laulua. Hän selvitti laulut kauniilla vaalealla tenorillaan, mutta ehkä kokonaiskuva jäi hieman yksitotiseksi, vaikka hänen luontainen vetovoimansa ja iloisuutensa välittyi esityksissä. Ehkä sarja oli kuitenkin liian yksipuolinen. Suomalaiseksi numeroksi hän oli valinnut Merikannon Ma elän, joka oli sekä riemastuttava että tyylikäs esitys. Aariaksi hän oli valinnut Rinuccion aarian Puccinin Gianni Schicchista. Hieno esitys, mutta se ei kuitenkaan aiheuttanut sellaisia riemunkiljahduksia kuin alkuerän Ah' mes amis. Winellin välieräsuoritukset.
Yllättäen tuomaristo ei valinnut viimeisen välierän laulajista yhtään jatkoon. Yhteenveto välieristä ja jatkoon menneet blogissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti